Mä tanssin hullun lailla

March 19th, 2012 Timo

Maalattuja naisia! Serpentiiniä ja sihi-juomaa! Tekoverta ja kevytsavukkeita! Työelämäni on nykyään kovin seesteistä. Aika ajoin muistelenkin urani hurjia vuosia, joista ei totisesti vauhtia ja vaaratilanteita puuttunut. 
     Keväällä 2003 suunnittelin kantta Juli Zehin angstiseen huumeodysseiaan Kotkia ja enkeleitä. Sarjafilmeistä saamani käsityksen mukaan huumeilu saa veren turskimaan käyttäjän käkättimestä. Niinpä lorautin peiteväriä ystävättäreni sieraimeen ja kaivoin kamerani esiin. 
     Toimitin filmin kehitettäväksi ja suuntasin vapunviettoon, koska ajankohta oli siihen otollinen. Aamuyön tunteina hairahduin tanssilattialle. Väkevän kiepsahtelun seurauksena silmälasini putosivat parketille ja edelleen jalkineeni alle. Varaprillejä en omistanut. Valokuvaliikkeen pälyilevä henkilökunta yritti kurkkia vahvuuksilla varustettujen mustien lasieni taakse, kun kävin lunastamassa kuvani: rullallisen otoksia turpaanvedetystä nuoresta naisesta. 

Suunnittelemani kannet ovat usein nerokkaita ”pirunnyrkkejä”, joissa ihan tosi moni juttu ei ole pelkkää sattumaa:
     Tarinan McGuffin on numerosarja, joka on tatuoitu koiran korvaan. Kirjailijan sukunimen ja hauvan (1) yhdistelmää en juonipaljastuksen uhallakaan jättänyt käyttämättä. Tinkimätöntä.
     Yhdistin mielessäni kyseisen kaltaisen ornamentiikan (2) germaaniseen kulttuuriin ja dekadenssiin. Ehkä se johtui kerrasto-tatuoidun HIM-solistin suosiosta sillä suunnalla. Sehr gut.
     Kartan ja anatomiakuvituksen yhteensulautuma (3) edustaa kirjan on-the-road-ainesta ja sen seikkaperäisiä ruumiintoimintojen kuvauksia. Karttojen ja läpileikkausten teema jatkuu edelleen pyssyn rakennekuvassa (4) ja kansitypografian gridissä (5). Totaalista.
     Repaleiset leikkeet (6) kuvaavat rappiota: Ihan tässä paperikin kärsii. Raisua.

Back