Lapsen ylpeys, isän häpeä

October 23rd, 2011 Ville

Se tapahtui taas. Vaivaantunut tunne valtasi minut, kun kuusi vuotta juuri täyttänyt tyttäreni alkoi ylpeästi kailottaa päiväkodin eteisessä ventovieraalle vanhemmalle: ”isi piirtää sarjakuvia! Ja kuvia lehtiinkin!” Kuulija oli hiljaa ja katsoi meitä myötätuntoisesti hymyillen.



En kai minä työtäni häpeä? Harvassa ammatissa voi niin intohimoisesti toteuttaa itseään. Harva ammatinkuva mahdollistaa jonkin ainutkertaisen asian suunnittelun sekä myös toteuttamisen – uuden luomisen.
     En kai häpeä lastani tai hänen ylpeyttään isästään? Harvassa ammatissa voi saada aikaan jotakin konkreettista, lastakin kiinnostavaa. Tiedän jo osittain onnistuneeni, jos saan työlläni tyttäreni huomion, vaikkei hän vielä kaikkea näkemäänsä pysty tulkitsemaankaan.
     Illalla luin Art Spiegelmanin umpikiinnostavaa Metamaus-kirjaa, jossa hän avaa teko- ja julkisuusprosessia Pulitzer-palkitun, holokaustia ja omaa vaikeaa isäsuhdetta ruotivan Maus-sarjakuvateoksen tiimoilta. Metamausissa Spiegelman kertoo kollega Maurice Sendakille 6-vuotiaan tyttärensä vastauksen kysymykseen, mitä isänsä tekee työkseen: ”Isi piirtää hiiriä!” 



Hitto, seuraavan kerran kohdatessamme ylemmyydentuntoisen säälijän, kysyn: mitä tuikitärkeätä itse teet maailman hyväksi!

Back