Natsikortti / The Nazi Card
Kuvapankkikuvitukset vievät omaäänisyyden niiden julkaisijalta, leivän tekijältä ja ainutlaatuisuuden kokemuksen lukijalta. Nämä tyyli ja tekniikka mielessä tilatut koriste- ja taittopalat halventavat julkaisunsa. Täsmäiskuna räätälöidyn kuvituksen erityisarvo jää kaukaiseksi haaveeksi sille, joka päätyy käyttämään kuvituspankkien geneeristä, useimmiten ylikansallista materiaalia. Kun suunnittelijan ja käyttäjän ajatuksellista yhteyttä ei ole, synnytetään valjua ja kulttuurisesti nyanssitajutonta bulkkiviestintää – jauhoilla jatkettua jaardimakkaraa. Kuvapankkikuvitukset ovat yksinkertaisesti helvetistä.
Joku takarivissä ei usko. Siispä vedän natsikortin esiin! Kaikkien kuvituspankkien (”kuvituksella” viittaan rakennettuun ja manipuloituun kuvamateriaaliin) kantaäiti on Hitlerin hovikuvaaja Heinrich Hoffmannin postikorttiluettelo vuodelta 1938. Katalogin aukeamat oli järjestetty aihepiireittäin, joilla mielikuvaa imagoltaan etäiseksi koettua Führer und Oberster Befehlshaber der Wehrmacht:ia muokattiin lähestyttävämmäksi ja sympaattisemmaksi. Kavalkadeissa ”meidän Adolf” silitti eläimiä, nipisti punaa (käsinväritetyissä kuvaelmissa) poikain poskiin, vastaanotti neitojen ojentamia kukkakimppuja…
Järjestelmän kunniaksi mainittakoon, että toisin kuin nykyiset kuvapankit, Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei ei ominut suurtakaan osaa Hoffmannin korteilla tienaamista rahoista. Puolueen tarkoituksiin riitti ammattitaitoinen propaganda.
Stock art is from hell. Don’t believe it? Seeing should be believing (at least it was in the Third Reich). I propagate for using unique illustration, not generic, bland and distorting mash of stock.