Steinberg ja isot ranskalaiset

March 3rd, 2011 Timo

1980-luvun puolivälissä söin hampurilaisia ja luin Kurt Vonnegutia. Usein tämä tapahtui City-käytävän Carrolsin toisen kerroksen akvaariopöydässä. Siinä seinällä, roiskahtaen tipahtavan kirsikan ja aurinkolasipäisen simpanssin välissä roikkui merkillinen piirros: kiehtovalla tavalla lapsellinen maiseman ja kartan yhdistelmä, näköala New Yorkin 9. avenuelta maailmaan.

Saul Steinberg (1914–1999) muistetaan erityisesti New Yorker -lehteen tekemistään kansista ja piirroksista. Tilannekomiikkaan perustuvan pilakuvan sijaan Steinbergin graafinen huumori perustuu usein piirrokseen sinällään. Sen toimijoina voivat ihmisten tai muiden elollisten asemesta olla viiva, muoto, kirjain tai pinta itsessään. Steinbergille ominaista on myös aiheiden sarjallinen kehittely ja niillä leikittely tavalla, joka muistuttaa teeman variointia musiikissa.
     Steinberg onnistui luomaan oman maailmansa, joka on rajaton ja rajoittamaton, silti välittömästi tunnistettava. Työt vaikuttavat syntyneen pakottomasti ja pursuavat tekemisen riemua. On helppo olettaa niiden tekijällä olleen piirtäessään kadehdittavan hauskaa. 

1980-luvun puolivälissä, kun vielä söin Carrolsilla purilaisia, oli Kurt Vonnegutilla käsitykseni mukaan ihmislajin viisain pää. Palasin vuosien tauon jälkeen Vonnegutin pariin, kun kirjoituskokoelma Maaton mies (Tammi 2007) ilmestyi juhlistamaan tekijänsä edesmenoa. Niin se käy. Kirjan viimeisen luvun viimeisessä osiossa Vonnegut kirjoittaa:

Kuka on viisain ihminen, jonka olen eläessäni kohdannut? Hän oli mies, mutta tietenkään hänen ei olisi tarvinnut olla. Hän oli grafiikkataiteilija Saul Steinberg.

saulsteinbergfoundation

Joel Smith: Steinberg at the New Yorker (Harry N. Abrams, Inc., Publishers) 

Back