November 4th, 2013 Ville
Jaa salaisuus on Naisten Linjan kampanja, jolla pyritään tekemään parisuhdeväkivallasta ja sen salailusta loppu ja levittämään tietoa avun kanavista. Kampanjassa on mukana joukko tunnettuja taiteilijoita, jotka tekevät salaisista tarinoista näkyviä.
Marraskuussa kampanja jalkautuu Kaisaniemen metroaseman näyttelyvitriineihin. Esillä on kuvataidetta, jonka taustalla on todellisia, naisten itsensä kertomia tarinoita väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Marraskuu on valittu näyttelykuukaudeksi, koska 25.11. on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä.
Näyttelyn taiteilijoita ovat mm. valokuvaajat Meeri Koutaniemi ja Johanna&Veera Amnelin, kuvataiteilijat Kaarina Kuusisto-Lukkari, Rakel Liekki, Kirsi Vahtera sekä graafikko Ville Tietäväinen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla. Näyttelyn esillepanon, jossa teoksia kurkistetaan lähtövalmiista matkalaukuista, on suunnitellut näyttelyarkkitehti Mia Kivinen. Tarjolla on myös tietoa Naisten Linjan tukipalveluista väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille.
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/oikean+reunan+linkit/jaa+salaisuus/#toiset
Marraskuun lopulla kampanja jatkuu Naisten Linjan Facebook-fanisivulla, jossa julkaistaan joukko uusia teoksia uusilta taiteilijanimiltä. Mukana ovat mm. muusikko Astrid Swan sekä kuvataiteilijat Timo Wright ja Heta Kutcha.
https://www.facebook.com/naistenlinjasuomessa
Näyttely on osa väkivallan vastaista työtä tekevien järjestöjen yhteistä Valoa, ei väkivaltaa -tapahtumasarjaa. Pääjärjestäjinä ovat Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry sekä Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio. Kaikki mukana olevat järjestöt esittäyvät Ruoholahden aseman vitriineissä. Kampanjatapahtumia järjestetään useilla eri paikkakunnilla maanantaina 25.11. Työn teemana on tänä vuonna turvakotipalveluiden ja matalan kynnyksen palvelujen turvaaminen sekä niiden merkittävä rooli väkivallasta selviytymisessä.
www.valoaeivakivaltaa.fi
Naisten Linja www.naistenlinja.fi auttaa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita naisia ja tyttöjä sekä heidän läheisiään maksuttomasti puhelimitse ja netissä. Naisten Linja kuuntelee, tukee ja antaa tietoa väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Palvelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia ja perustuvat koulutettujen vapaaehtoisten työhön. Naisten Linja päivystää numerossa 0800 02400 arki-iltaisin klo 16-20. Ruotsinkielinen päivystys ke klo 16-20, englanniksi pe klo 16-20.
October 30th, 2013 Ville
Maanantaina 4. marraskuuta julkaistaan maailmankuulua suomalaista koulujärjestelmää esittelevä Kansakoulusta Pisaan -postimerkkivihko. Vihko kuuluu Itella Posti Oy:n aloittamaan viiden julkaisun postimerkkisarjaan, jolla juhlistetaan vuonna 2017 vietettävää Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa.
Koulu on edistänyt 1800-luvulta lähtien koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia ja menestystä. Suomalaista koulujärjestelmää pidetään maailmalla arvossaan. Ei ole sattumaa, että Suomi on vuodesta toiseen PISA-tutkimusten kärkimaa.
Ville Tietäväisen suunnittelemaan kuuteen 1. luokan postimerkkiin on kuvattu suomalaisen koulujärjestelmän kivijalat. Vaakunan muotoisten postimerkkien kuva-aiheita ovat koululaitoksen perustaja Uno Cygnaeus, kouluterveydenhuolto, kouluruokailu, kouluopetus, koululiikunta ja koulun kieliopetus.
The first publication in the series is the From Grammar School to Pisa, presenting the Finnish school system, which will be published on November 4. The booklet is part of a series of five publications by Itella Posti Oy related to the centennial of Finnish independence, which will be celebrated in 2017.
Beginning from the 19th century, schooling has promoted the wellbeing and success of Finnish society. The Finnish school system is highly valued all over the world. It is no coincidence that Finland is at the top of the PISA research results year after year.
The six first-class stamps designed by Ville Tietäväinen depict the cornerstones of the Finnish school system. The stamps, shaped like coats of arms, feature Uno Cygnaeus, the founder of the school system as well as school healthcare, school lunches, school tuition, physical education, and language instruction in school.
August 8th, 2013 Ville
Media- ja kustannustalot ovat viime vuosina kilpailleet yhä kohtuuttomampien avustajasopimusten kehittelemisessä. Sopimuspohjissa vaaditaan kaikkien taloudellisten tekijänoikeuksien siirtoa. Tekijöiden esittämiä kauhuskenaarioita kuvien ja tekstien rajattoman käyttö- ja edelleenluovutusoikeuden seurauksista väheksytään tai niitä pidetään täysin teoreettisina. Kerronpa käytännön esimerkin siitä, mitä voisi käydä useammin ja tuhoisammin seurauksin, jos tekijät luovuttaisivat sopimusteitse kaikki vaaditut oikeutensa.
Vuonna 2002, kauan ennen Jyllands-Postenin maailmanlaajuista pilapiirroskohua, kuvitin Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esseen. Alkuperäisessä kulttuurien törmäystä kommentoineessa kuvituksessa yhdistyivät raiskatun naisen kuolemantuomio sekä Nigeriassa järjestettyjen Miss World -kisojen ja niitä varomattomasti kommentoineen paikallislehden tahattomasti liikkeellepanemat väkivaltaisuudet.
2012 minua pyydettiin osallistumaan pohjoismaiseen kiertonäyttelyyn, jossa esiteltiin muslimimaailmaan liittyviä poliittisia piirroksia.
Näyttelyä myöhemmin etsiessäni päädyin yllätyksekseni Svenska Dagbladetin sivuille, joilla yhtä näyttelykäyttöön antamaani kuvitusta oli käytetty pitkässä artikkelissa, jossa kerrottiin satiiristen kuvittajien kokemasta kasvavasta uhasta. Muissa juttuun liitetyissä kuvissa näytettiin mm. Ruotsin lipun ja Charlie Hebdon toimituksen talon polttoa.
Otin suorasanaisesti yhteyttä SvD:n kulttuuritoimitukseen sekä päätoimittajaan. Tuohtumukseni ei koskenut pelkästään tekijänoikeusrikosta. Eniten perheellisen graafikon mieltäni painoi, että työni oli irrotettu alkuperäisestä yhteydestään, julkaisuajasta, paikasta ja maailmantilanteesta artikkeliin, jossa kerrattiin kaikki myöhempien vuosien tappouhat käyttötaiteilijoita ja julkaisijoita kohtaan, ja ennustettiin tilanteen pahenevan. Varmastikin osin kyseisen kaltaisten juttujen seurauksena.
Toimitus julkesi vedota näyteoikeuteensa, koska oli saanut kuvituksen käyttöön luvan Norrköpingläiseltä museolta pientä näyttelystä kertovaa kainalojuttua varten. Vasta useiden päivien ja oikeustoimilla uhkailun jälkeen lehti poisti kuvan ja pahoitteli tapahtunutta.
Jutussa mainitussa Jyllands-Posten-gatessakaan pilapiirtäjien nimiä ei turvallisuussyistä paljastettu. Entä SvD:n artikkelissa? Kerrankin varastettu kuvitukseni oli kreditoitu oikeellisesti tekijän nimellä!
When a conceptual illustration is taken out of the original context, it can lead to several and severe misconceptions. A big Swedish newspaper like Svenska Dagbladet must know that, since their article was about the growing threat towards satiric illustrators. Yet, they used an illustration in such manner and without permission from the copyright owner.
Illustrators should never sell the rights for free use of their work. This practice the media houses and publishers nowadays would like to pursue, is dangerous to their own visual journalism, to illustrators’ businesses and to illustrators themselves.
July 29th, 2013 Ville
Aino ja Ville Tietäväisen yhteistyönä syntynyt lasten-/aikuisten kuva-/sarjakuva-/taidekirja on vihdoin valmis painonkin puolesta. Mediat ovat heränneet jo aiemmin:
Meidän perhe, heinäkuu 2013
Sarjainfo, 2/2013
Voima-lehden arvio, heinäkuu 2013
Helsingin sanomien artikkeli, heinäkuu 2013
Etelä-Saimaan arvio, elokuu 2013
Aamulehden ja Alma Median sanomalehtien arvio, elokuu 2013
May 31st, 2013 Ville
1976 julkaistiin sarjakuvaklassikko Superman vs. The Amazing Spider-Man. Sen ikonisen kannen tekivät Carmine Infantino (suunnitelma ja taitto), Dick Giordano (tussaus) ja Ross Andru (viimeistely ja värit).
2003 kun Nokia oli vielä voimainsa tunnossa eikä Microsoftin vietävänä, käytin jo kahden sukupolven tuntemaa populaarikulttuurikuvaa mukaelmassani Jorman ja Billin taistelusta.
Helsingin Sanomien taloustoimitus sai kitkerän kirjeen lukijalta:
Luuletteko, että lukijat eivät tiedä kuvan olevan toisinto Teräsmies vastaan Hämähäkkimies -albumin kannesta? Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun taiteilijanne rikkovat tekijänoikeuksia.
En pahoittele tapahtunutta Suomen kansalta vaan koetan selvittää jotain olennaista tekijänoikeuksista. Ideat eivät saa tekijänoikeutta – vain niiden omaperäinen toteutus. Idea pastissista, jolla on alkuperäisteoksesta poikkeava viesti, johtaa kuitenkin lähes väistämättä teoskynnyksen ylittävään uuteen ja omaperäiseen toteutukseen. Sommitelma on sama, mutta kuva ei.
Kuvittaja ammentaa kollektiivisesta muistista. Hän olisi tarinankertojana aseeton, jos ei voisi viitata taiteesta ja populaarikulttuurista tuttuihin teoksiin. Lukija taas kokisi ylivoimaisen kryptiseksi kuvan, jonka viittauksia hän ei voisi mielessään jäljittää ja tulkita.
Kirje päättyi vielä sanoihin:
Ja miksi annatte taiteilijoidenne piiloutua nimimerkkien, kuten ”Ville Tietäväinen” taakse?
May 19th, 2013 Ville
Linjamiesten Viidennen linjan haarakonttorin wc:n seinät ovat vuosien saatossa peittyneet graafikkokohtalotoverien piirroksilla. Vieraskirja-freskosta on tullut vanhuuden turvamme, jonka pilkomme työuramme päätteeksi ja myymme eBayssä. Korvauksia voivat yrittää perätä (etunimijärjestyksessä):
Brad Holland, Hannu Lukkarinen, Hannu Taina, Harri Tarkka, Heikki Hankimo, Heikki Paakkanen, Ilpo Ahonen, Johanna Rojola, Jouko Nuora, Jyrki Vainio, Katja Tukiainen, Kivi Larmola, Klaus Welp, Leif Packalén, Liisa Kaasinen, Marja-Leena Muukka, Markus Frey, Markus Majaluoma, Matti Hagelberg, Petri Suni, Petteri Tikkanen, Samuli Siirala, Tarmo Koivisto, Tini Sauvo, Timo Mänttäri, Tita Rossi, Venla Rantanen sekä muutama itsensäilmaisija, jonka kädenjälki on jo pyyhkiytynyt tuntemattomaksi.
The toilet of our studio has been covered with colleagues drawings. Who said that art does not need walls?
April 6th, 2013 Ville
Vuonna 1998 Kuukausiliitteen silloinen AD, nykyinen työhuonekaverini Lasse kysyi, tekisinkö noin 200 kuvaa vuosituhannen vaihteessa julkaistavaan 1000 vuoden historia -numeroon.
Moinen urakka oli märkäkorvalle kiistatta vuosituhannen tilaisuus, mutta viikonlopun yli jouduin suostumistani pähkäilemään.
Työ tuli viemään seitsemän kuukautta ja oli ratkaiseva tekijä ammatillisen ajopuuteoriani murskaamisessa. Näiden kuukausien aikana päätin siirtyä opiskelemani arkkitehtuurin parista käyttögraafikoksi.
Työtä varten tuli kehittää oma tyylinsä ja tekniikkansa, joiden piti olla linjassa läpi projektin. Kannoin lehteen useita ehdotuksia, kunnes olimme yksimielisiä vuosituhannen arvoisesta toteutustavasta: tekisin kuvat sävypohjalle akvarellikynin ja guassein.
Tyylilajiksi muodostui ”heraldinen realismi” – sekoitus kertovaa todenmukaisuutta ja sadunomaista ajattomuutta.
Joka vuosisadalle tarvittiin yksi suuri nelivärinen kuva ja viiden kulttuuriaikajanan sävyihin sovitettuja pienempiä kuvia 10 kpl per vuosisata.
Kehitin työrutiinin, jossa vietin aina viikon kirjastoissa suodattamassa maailmanhistorian runsaudenpulasta aiheita ja referenssejä kullekin vuosisadalle ja loppukuun piirtäen yhtä vuosisataa. Pikkuhiljaa aloin saada toimitukseltakin ehdotuslistoja, joista valitsimme kiinnostavimmat ja parhaiten vinjetteinä toimivat aiheet.
Suurten kuvien aiheiksi valikoitui maailmanhistoriaa muuttaneita tapahtumia. Pienissä kuvissa esitin asioita, joihin tämän päivän ihminen voisi suhteuttaa elämäänsä – esimerkiksi turkkilaisen keksinnön, haarukan, lanseeraus 1000-luvulla. Kristikunnassa sen käyttöä pidettiin suurena syntinä, ja lisäsin haarukanpiikkien varjon aterinta lähellä kynttilää pitelevän turkkilaisnaisen varjokuvan sarviksi.
Kun koulutkin tilasivat vuosituhatliitettä opetuskäyttöön, tuntui suorastaan pelottavalta, että omat usein kuriositeetteihin painottuneet valinnat ja joskus referenssien puutteessa täysin keksitty kuvamaailma on nyt osa kollektiivista muistia ja totuutta.
Kuukausiliitteen kannet
March 19th, 2013 Ville
Kuvitus voi pureutua tietyn henkilön ulkomuotoon ja pään sisälle. Käsitekuvituksen henkilö voi myös edustaa laajempaa ihmisryhmää tai ajatustapaa.
Jälkimmäisessä tapauksessa kuvitettavan hahmon sukupuoli on kuvittajalle hankala pähkinä. (Naispuolinen) kuvatoimittaja kysyi perustellun kysymyksen, joka on vaivannut itseänikin koko työuran: miksi kuvitusten esimerkkihahmoina on niin usein miehiä? Eikö näinä teoreettisen tasa-arvon aikoina joka toinen subjekti voisi olla nainen? Eikö mieskuvittaja koskaan haikaile naisen piirtämistä? Eikö jokanainen kuvassa voi ilmentää sitä kaikkea mitä oikeassa elämässäkin?
Valitettavasti ei. Nainen kuvituksessa tuntuu aina kannanotolta – poikkeamalta, joka herättää katsojan pohtimaan sukupuolen merkitystä kuvituksen idean ja väittämän kannalta. Pyysin kuvatoimittajaa ajattelemaan oheisen kuvituksen hallitsijaa, johtajaa tai, paratkoon, puhekuplan alle lyyhistynyttä työläishahmoa naiseksi. Kuvan sukupuoleton sanoma – kuinka sananparsia on kautta historian käytetty työtä tekevän kansan moraalisena ikeenä – hämärtyisi ja sävyttyisi kovin toiseksi.
Mies ihmisen perikuvana on tatuoitu niin syvälle kollektiiviseen mielikuvapankkiimme, että asian oikaiseminen vaatii sukupolvien ajan. Sovimme kuvatoimittajan kanssa, että hivutamme tästä lähtien naishahmoja mukaan aina kun voimme. Visuaalinen kulttuurivallankumous on käynnistynyt.
Why is it that the human model in conceptual illustration is usually a man? This valid question from a picture editor is one that disturbs me every now and then. The fact that a woman figure in an illustration is always some kind of a gender statement, diminishes the options I have in portraying characters as representatives of larger groups or point of views.
March 14th, 2013 Ville
Kirjataiteen komitea jakoi jälleen palkinnot kauneimmista kirjoista ja kansista:
Reidar Palmgren: Sudenmarja (Otava)
Graafinen suunnittelu ja kuvitus / graphic design and illustration Timo Mänttäri
Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan (Atena)
Graafinen suunnittelu ja kuvitus / graphic design and illustration Timo Mänttäri
