September 29th, 2011 Vesa
Lauri Kristian Relander (1925–1931) ”Reissu-Lasse”, mies joka muuttui. Valokuvien perusteella miehen olemus on vaihdellut eri aikoina, ehkä tunnetuin versio on tämä viiksillä varustettu, mutta esim. vuonna 1983 tehdyssä postimerkissä viiksiä ei ole. Myös elopaino tuntuu vaihdelleen.
On vaikea määritellä mikä on Relanderin ”oikea” habitus. Ehkä mitään oikeaa ei ole, kuvitusta varten pitää vain valita jokin lähtökohta ja luottaa siihen. Valitsin viikset.
Lauri Kristian Relander (1925–1931) ”Reissu-Lasse” (”Larry the traveler”, perhaps?), the changing man. Changing what? Well, based on the photographs available, it seems that his looks changed from time to time. Maybe the most known is the one with moustache, but, for example, in a stamp from 1983 there isn't any. His weight varies, too.
It is very difficult to determine what is the ”definitive look” of Mr. Relander. For an illustration you just have to choose one look from which to work from, and trust that. I chose the moustache.
September 25th, 2011 Ville
En halua kärsiä mainoksista, haluan nauttia niistä – kokea oivalluksia, aistieni tarkentumista, älyllistä ja esteettistä mielihyvää ja kiihottavaa inspiraatiota.
Television tai lehden voin jättää avaamatta, mutta ulkomainoksia en pääse pakoon. Ne täyttävät kaupungissa viidesosan näkökentästäni ja ovat voittopuolisesti tarkoitustaan vastaan kääntyvää visuaalista saastetta.
Kun suunnittelija tekee mainoksen julkiseen tilaan, hänellä on vastuu asiakkaiden ja kuluttajien lisäksi kaikkia muitakin tilaa käyttäviä kohtaan. Mainosjulisteet voisivat olla elinpiiriäni rikastuttavaa käyttötaidetta; nyt ne tuntuvat degeneroituneen pöhötautisiksi ilmoituksiksi.
Ideointivaiheessa suunnittelija selaa kollektiivisen tajunnan katalogia, miettii, mitä haluaa sanoa ja millä elementeillä. Sen jälkeen hänen tulee analyyttisesti tarkastella ideaa ja sen osasten toimivuutta.
Kun analyysivaihe käsitteellisessä mainoskuvituksessa unohdetaan, visuaaliset lauseenjäsenet, keinot ja päämäärät menevät sekaisin. Ulkomainoksiin rakennettuihin kuviin ympätään ensimmäiset aiheesta mieleen putkahtavat asiat pohtimatta ja rajaamatta yhdistelmän merkityksiä. Näin jätetään katsojalle mahdollisuudet vääriin tulkintoihin.
Samean viestivirran pohjalla kimmeltää myös helmiä. Esimerkkinä Alan Fletcherin suunnittelema National Portrait Galleryn mainosjuliste Lontoossa.
Ensimmäinen, nopea ahaa-elämys syntyy kuninkaallisen hahmon tunnistamisesta. Toinen, voimakkaampi valaistuminen tapahtuu, kun katsoja hahmottaa, ettei yksikään koosteen palasista ole prinssi Charlesia esittävästä teoksesta. Kollaasiin rajatut osat ovat museon brittimuotokuvia esittelevästä kokoelmasta – monarkki muodostuu kansalaisista.
Charles-karikatyyri toimii vahvana mainoksena. Pelkän kuvan avulla se kertoo, että museon kokoelmissa on runsaudenpulaksi asti tekijöitä, tyylejä, tekniikoita ja hahmoja.
Kuvan voimaan ja katsojan havainnointikykyyn luottaminen imartelee vastaanottajaa. Oivaltaessaan julisteeseen koodatun idean hän osallistuu viestin rakentamiseen. Muistijäljestä viestiä kohtaan tulee syvä.
Alan Fletcher’s virtuosic poster for National Portrait Gallery.
September 23rd, 2011 Lasse
Kukin möläyttää tyylillään. Lopputuotos on aina luettavissa netistä, lehdistä tai kuultavissa uutisista.
Pohjimmiltaan tämä pomoportaan vihapuhe palvelee samaa tarkoitusta kuin perussuomalaisten ”maahanmuuttokritiikki”. Molemmissa on kyse siitä, että kasvottomalle talouskehitykselle yritetään löytää syyllisiä, vaikka kaikki tietävät, ettei niitä löydy.
Elina Grundstöm, HS, 20.9.2011
September 22nd, 2011 Vesa
Sain hauskan työtehtävän Apu-lehdeltä: potrettikuvitus kaikista Suomen 11 presidentistä. Työ on mieluisa ja sopivasti haastava, sillä näistä varhaisista veijareista, kuten K. J. Ståhlberg (1919–1925) tässä, on tosi huonosti kuvamateriaalia saatavilla. Sarjasta pitää saada yhdenmukainen ja toteutustapaan vaikuttavat nämä ensimmäisten rajoitukset todella paljon. Oikein mielenkiintoista.
I got a very nice job from Apu-magazine: a portrait series of all the 11 presidents of Finland’s history. The job is pleasantly challenging, for there is very limited reference material available of few of the oldest geezers, like K. J. Ståhlberg (1919–1925) here. The series needs to be uniform and the execution is very much affected by the limits of the first few. Very interesting.
September 20th, 2011 Ville
Tähän asti kertovan kuvan ystävät ovat joutuneet pidättelemään sanottavaansa Linjamies-blogissa, ja Linjamiehet ovat joutuneet pohtimaan, onko heidän kertovilla kuvillaan ystäviä.
Tämä kaikki on nyt muuttunut. Linjamiesten kanssa pääsee sanailemaan ja heidän tekosiaan tuomaroimaan Feisbukissa. Iso peukku!
Linesmen in Facebook. Thumbs up!
September 5th, 2011 Ville
Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlan postimerkkiarkin kokoavana ideana on suomalaisen sarjakuvan sukupuu. Rungosta versovat kymmenluku-oksat, joiden lehtinä merkit toimivat. Jotta maamme sarjakuvahistoria ymmärrettäisiin vehmaana runsaudenpuuna, siintää oksien takana siluettilehtiä, joista voi löytää tunnetumpiakin hahmoja.
Ensipäiväkuoressa luonnontieteen professori Itikainen, 100-vuotias sarjakuvahahmopatriarkka, tutkii sukupuuta suurennuslasillaan.
100 Years of Finnish Comics -stamps
September 1st, 2011 Ville
Maailma sanojen ulkopuolella
Kuvituksella kärjistetään, ilmaistaan tekstin piiloviestejä, äänenpainoja ja tunnelmia. Kuvituksella konkretisoidaan abstrakteja aiheita ja autetaan hahmottamaan konkreettisia asioita. Suuri viestimäärä voidaan kiteyttää kompaktiin muotoon. Kuvituksella voidaan pureutua yksilöön tai esittää yleispäteviä hahmoja: kuvituksen henkilö voi olla yksilön, ryhmän tai ajattelutavan ikoni.
Kuvituksella kerrotaan olevan ja näkyvän lisäksi olemattomasta ja näkymättömästä. Sen avulla nähdään menneisyyteen, nykyaikaan ja tulevaisuuteen. Kuvittaja käyttää hyväksi kollektiivista muistia: hahmopsykologiaa, mytologiaa ja historiaa. Hänen tulee osata arvioida yleisön kyky viittausten ymmärtämiseen. Taiteilijan tehtävä on luoda tulkintamahdollisuuksia, käyttötaiteilijan (kuvittajan) tehtävä on hallita niitä.
A world beyond words
An illustration underlines, expresses hidden messages, tones of voice and atmospheres within the text. An illustration makes an abstract subject matter tangible and helps the reader to grasp concrete facts. A large amount of information can be presented in a compact form. An illustration can hihglight an individual or depict general figures: a person in an illustration can be the icon of an individual person, a group or a way of thinking.
In addition to the tangible and the visible an illustration also depicts the intangible and invisible. It helps us to see into the past, the present and the future. An illustrator taps into our collective memory: gestalt psychology, mythology and history. He has to be able to estimate the readers’ capability to understand the references. It is the artist’s job to create new ways of interpretation and the functional artist’s (illustrator’s) job to control them.
I/IV
II/IV
III/IV
