July 19th, 2011 Vesa
Kesällä pitää pitää ainakin yksi neppiskisa. Ne muoviset yleisneppisautot, joita nykyään käytetään, on kaiketi ihan jees, mutta aikanaan kisattiin kovasti Matchbox-autoilla. Oli enemmän vaihtoehtoja kalustossa, ja oikean kisakoneen valinta kullekin radalle vaati kokemusta. Matra Bagheera ja Blue Shark taisivat olla kunkkuja kutakuinkin radalla kuin radalla.
Aikanaan autoihin liittyi tiukka visuaalisuus, muotoilu oli tärkeää ja mielikuvilla mentiin vahvasti niin isojen kuin pientenkin autojen kanssa. Harva kuitenkaan sai käsiinsä oheisenkaltaista esittettä, vielä harvemmalla se on säilynyt. Tämäkin on divarista, löysin sen hyllystä ja sain pitää kun kauppias luokitteli sen arvottomaksi.
Vieläkö tällaisia kataloogeja tehdään? Vai ovatko nykyajan pikkuautot sulautuneet toisiinsa kuten isot esikuvansa tehden luetteloinnin tavallaan turhaksi? Ehkä tällaiset luettelot olivatkin autotehtaiden lobbaamia sisäänheittojuttuja, joilla hiljalleen vaikutettiin miehiin pikkupojista asti ja yritettiin saada heidät himoitsemaan ajopelejä? Ehkä aika vain on muuttunut eikä kukaan enää viitsi panostaa näin pitkäjännitteiseen markkinointiin...
In the summertime there has to be at least one neppis-race. Them plastic cars of today are okay, I guess, but back in the day there used to be some pretty cool gear to race with: the Matchbox cars. There was wide variety to choose from, finding the right car for the track was a tricky thing to master.
There was a time when car manufacturers used to rely heavily on visuals and imagery with their products, big and small. Even so, very few could get their hands on a brochure like this from 1972. This one is from a antiquarian shop, I got it for free as the shopkeeper saw no value in it.
I wonder if anything like this is manufactured anymore. Maybe toy cars of today look like each other, like their big counterparts, making possible catalogues inane. Or maybe catalogues like this were an autoindustry scheme to make little boys want real cars when they grow up? Maybe times have just changed and nobody bothers to invest in a long-time strategies...
July 18th, 2011 Ville
Kun sanat loppuvat, tulee käyttää kuvia (tai vanhoja kirjoituksiaan). Blogilukijaystävällisesti neljään suupalaan jaettu kirjoitus on muokattu Sanomien toimittajakoulun ja Journalistipäivien luennoistani. Se julkaistiin Mikkelin 7. Kuvitustriennalen näyttelyluettelossa 2005. Englanninkielinen teksti perustuu Anna Gröhnin käännökseen.
Oma lajinsa
Kuvitus on yhtä kuin rakennettu kuva. Kuvitusta tarvitaan, kun mennään uutistasoa syvemmälle taustoittamaan, selittämään tai analysoimaan tapahtunutta, esittämään pinnan alaisia prosesseja.
Kuvitus on lähempänä tekstiä kuin uutiskuva. Uutiskuvalla esitetään havaintoja ja dokumentoidaan maailmaa, kuvituksella esitetään ideoita ja kommentoidaan ympäröivää tai sisäistä todellisuutta. Se on konkreettiseksi mielletyn valokuvan ja äärimmäisen abstraktion, kirjoitetun tekstin, välissä. Kirjoitushan on syntynytkin asioita ja käsitteitä edustavien kuvien pohjalta. Kuvitus myös pelaa usein tekstin tavoin kieli- ja vertauskuvilla.
Kuvitus on viestintää. Sillä kerrotaan, otetaan kantaa ja esitetään uusia näkökulmia – rikastetaan artikkelikokonaisuutta tekemällä tutuista asioista mielenkiintoisia.
A species of its own
An illustration equals a constructed picture. Illustration is needed if we want to go deeper than the news level, into backgrounds explanation or analysis, to explain processes under the surface.
An Illustration is closer to the text than a news photo. A news photo depicts observations and documents the world while an illustration depicts ideas and comments on the reality around or within us. It lies somewhere between the tangible aspect of a photograph and the ultimate abstraction, the written text. In fact, writing was born from pictures representing things and concepts. Just like the text, an illustration often draws on figures of speech and metaphors.
Illustrations are communication. They tell a story, take a stand and introduce new points of view – they contribute to the article by making familiar things interesting.
July 14th, 2011 Timo
Usein graafinen suunnittelu on plagioinnin taidetta, mutta välillä myös taiteen plagiointia.
Keväällä 2009 tein Espoon modernin taiteen museolle 50 versiota museon logosta. Niiden tyylit vaihtelivat dadasta kubismiin ja Lichtensteinista Mondrianiin. Kiitos inhimillisen aikataulun, pääsin myös pitkästä aikaa käsiksi oikeisiin materiaaleihin: kaintapperin kaiversin vanhaan leipälautaan ja anutuomisen sommittelin vanhoista napeista. Braquet ja kandinskyt tuhrasin akryyleillä kangaspohjille ja kurtschwitterskin on saksilla leikattu ja ihka oikealla ERi KEEPERillä kasattu tavallisen copy-pasteamisen sijaan.
Logoja on hyödynnetty mm. ulkomainoksissa, julisteissa, mukeissa ja T-paidoissa. Kookkain kohde oli viime vuonna eteläistä Espoota suhannut, kauttaaltaan logoilla tapetoitu bussi.
Muutama logoista animoitiin R&A-festareilla pyörineeseen spottiin.
Nyt voit myös taiteilla oman versiosi EMMA-logosta ja lahjoittaa sen museolle.
July 13th, 2011 Ville
Wir sind die Jugend, wir sind die Zukunft!
– Kleiner G, 2006
Puoli vuosikymmentä sitten kokoonnuimme pohtimaan satiirisen vuosikirjan, Annos 2006:n toteuttamista. Kohtuuttomat aikataulut ja työmäärät tekivät meistä tylsiä tyyppejä, eikä ensimmäistäkään kirjaa julkaistu. Inhimillisten ponnistusten hautautuminen on aina surullista, joten aion hyväksikäyttää joitakin blogiformaattiin sopivia kokonaisuuksia. Ohessa lyhyt ja pureva yhteistyöni poliittisen historian oikeellisuudesta vastanneen toimittaja Jaakko Lyytisen kanssa:
Kolmannen valtakunnan propaganda- ja kansanvalistusministeri, tohtori Joseph GOEBBELS tiesi, miten viestit menevät parhaiten perille. GOEBBELSin mukaan valhe muuttuu totuudeksi, kun sitä toistetaan tarpeeksi monta kertaa. Tohtori GOEBBELS opetti myös, että propagandan tulee olla muodoltaan yksinkertaista ja kansanomaista, jotta kuulijakunnan yksinkertaisinkin sen tajuaa. GOEBBELS tiesi myös, että parhaiten poliittinen retoriikka uppoaa massatapahtumissa, joissa huolellisen valaistuksen, musiikin ja ääniefektien avulla luodaan joukkopsykoosille oivalliset olosuhteet.
Näin syntyy myös lyhyt ja pureva olutmainonta.
Excerpt from an unpublished satirical yearbook Annos 2006: parody of a Finnish beer label and advertising in general.
