2011 Keskusrahaston palkinto on myönnetty Ville Tietäväiselle ”taiteellisesta rohkeudesta, ihmisyyden puolustamisesta”.
This year the Central Foundation’s prize has been given to Ville Tietäväinen for ”artistic courageousness, defending of humanity”.
Virheistä oppii, sanotaan. Mieluiten jonkun toisen virheistä jatkaa moni lausetta. Oppimisesta en tiedä, mutta kun itsetuntoa heikottaa voi olla piristävää huomata, että parhaillekin meistä käy joskus ns. hupsis.
Ivan Bilibin (1876–1942), venäläisen kuvitustaiteen suurmies, ei välttynyt virheiltä hänkään. Töpeksittyä tuli ainakin kertaalleen niin elämässä kuin taiteessakin. Elämän ja kuoleman kokoiseksi virhearvioksi osoittautui päätös palata Pariisista Neuvostoliittoon vuonna 1936.
Toinen erhe löytyy oheisesta kuvasta. Vai löytyykö? Siltä varalta, ettei kämmi paikallistu, ilmiannetaan se lähitulevaisuudessa tässä blogissa.
Vastaus: Tyräys on luonteeltaan anatominen: Alareunan kalmon vasemmassa kädessä peukalo on väärällä puolella.
Dar es Salaamin toritaiteilijat kauppasivat auringonlasku–palmurantatauluja. Oheinen infosarjakuva loisti kitsimeressä omalaatuisena ja tuoreesta maalista kiiltävänä. Valkoinen moniajohoitaja punnitsee vauvoja, irrottaa hampaita ja luo toivoa tehohoito-osastolla.
Teos jäi kesken ostajan saapumisen takia (hoitajan käsi katkeaa kesken ehkäisyvälineluennon). Taiteellisen inspiraation iskua tai sen loppumista ei voi ennustaa.
Auringonlasku–palmurantataiteilijat vilkuilivat epäuskoisina kaupankäyntiämme. Vahvan veikkaukseni mukaan Muhimbili-klinikan opettavaista naivismia nähtiin torilla seuraavana vuonna kosolti.
Ras Huruka Mpanola, Muhimbili Medical Centre, 2003
Roomaan johti kerran minunkin tieni. Porto Portesen kirpputorilta löysin pinon villin näköisiä lehtiä. Vuosina 1899–1989 ilmestynyt Domenica del Corriere oli milanolaisen Corriere della Sera -sanomalehden sunnuntailiite. Komeat ja koomisetkin kannet ovat tehneet siitä suositun keräilykohteen. Etukansien kuvitukset esittelivät yleensä jonkin uutistapahtuman. Usein kyseessä oli sotatapahtuma tai onnettomuus, mutta myös ufojen vierailut olivat hyvin edustettuina. Takakannet oli omistettu toinen toistaan karmaisevammille Kuva jota ei otettu -rekonstruktioille: Taivaalta satoi nautoja! Pääskyt törmäsivät toisiinsa! Nainen potkaisi haita! julistivat taidokkaat guassi- ja akvarellimaalaukset.
Mutta mitä lehteä mahdettiin nuoren Silvio Berlusconin taloudessa lukea? Pääministerin habitus mielessäni panin merkille kaksi tuoteryhmää, joita suositeltiin silmiinpistävän monessa mustavalkoisessa pikkumainoksessa: Pituuskasvua edistävät ja kaljuuntumista ehkäisevät tieteen viimeisimmät läpimurrot.
Juha Mieto on mies joka on ikuisesti yhden sadasosasekunnin myöhässä. Tein tämän kuvan Suomen Kuvalehden Polkom-palstalle (4/2011) vaalirahasotkuihin liittyen – ja eräisiin taulukauppoihin. Kuva on jäänyt minua askarruttamaan, näen sen nyt enemmänkin tutkielmana julkkiskansanedustajan roolista kuin pelkästään kuvana henkilöstä jota se esittää. Pidän tästä kuvasta.
Juha Mieto (not really Johnny Mild) is a man who will forever be one hundreth of a second late. I did this for Suomen Kuvalehti's Polkom-column (4/2011) piece on the mess with the election funding – and certain art deals. I've given this illustration a lot of thought since, I see it now more as a study of the role of a celebrity MP than a mere picture of the actual person in it. I like this one.
”Suklaa-Litti 4 mk” ilmoittaa käsin tekstattu lappu suklaafiguurien rivistön vieressä. Hahmot on puettu Hollannin, Saksan ja Ruotsin (tai mahdollisesti Brasilian) jalkapallomaajoukkueiden peliasuihin. Eilan Herkku on nimennyt geneeriset pelaajahahmot (edes viiksekkyys ei käy tuntomerkistä Saksan joukkueen kohdalla, takatukasta puhumattakaan) Jari Litmasen mukaan, jonka kunnianpäiviä eletään.
Mikä järisyttävä taideluoma siinä silmiäni tervehtikään. Arkaaisen kouros-veistoksen hahmo yhdistyi pop-taiteelle ominaiseen taide- ja kulutusobjektin rajaa kyseenalaistavaan sarjavalmisteeseen. Pienoisveistoksen yllättävä materiaalivalinta taas kommentoi nykytaiteen keinoin sankareita palvovaa kulttuuriamme: Halua nostaa keskuudestamme idoleita, jotka tirkistelyn kaipuussa samalla riisumme. Ja kun idoli on paljastunut kaltaiseksemme kuolevaiseksi tahdomme rankaista tätä valheestaan. Näin ihailunkohde muuttuu jeesus-hahmoksi, sijaiskärsijäksi, jonka ruumiin me juorulehtiehtoollisella syömme. Tai ehkä uhraamme sankarin kannibaalien tapaan toivoen, että ihaillut ominaisuudet siirtyvät itseemme.
Ostin välittömästi kolme patsasta, yhden kutakin kansallisuutta. Söin ruotsalaisen siltä seisomalta. Kaksi muuta päätyivät kirjahyllyyni kunniapaikalle. Viidessätoista vuodessa maineen makeutta ja kunnian katoavaisuutta julistava materiaali on hapertunut ja rapissut onton tinakuoren pohjalle. Vain sankarin viitta on jäljellä.
Kuvittaja tekee kuvia silloinkin kun kynä ei ole kädessä. Legot ovat erittäin kiehtovia valokuvaamisen kohteita. Ei, kuvissa ei ole minun Legojani, kaikki on lainattu (ja palautettu) suoraan lasten leikeistä ja laatikoista. Olen näiden kanssa naksahtanut erityisesti lumen kuvaamiseen sen monissa eri muodoissa. Kuviani on bloggailtu/postailtu verkossa, mm. wired.co.uk ja gizmodo, tässä viimeisimmät: /Film ja Geek Art.
An illustrator keeps making images even when not holding a pen. Lego is a fascinating subject for photography. No, it's not my Lego, it's all borrowed (and returned) from the children's play and toyboxes. I'm especially fixated to photographing snow in it's various forms with the Lego. My photos have been in the blogging/posting cirquit around the web, among others: wired.co.uk and gizmodo.com. Here's some of the more recent posts: /Film and Geek Art.
Matkustin taannoin Viron kesäpää- ja kylpyläkaupunki Pärnuun. En varsinaisesti ole niitä, joita ”kesäihmiseksi” kutsutaan ja peseydynkin mieluiten yksin. Hienoja funkkisrakennuksia lukuunottamatta oli Pärnun matkasta jäädä kovin laimea muisto.
Kunnes laskeuduin kellariloukkoon. En enää muista, osuinko antikvariaatin tapaiseen sattumalta, vai oliko paikasta mainittu jossain. Matalassa kellarihuoneessa istui puhumaton mies. Pimeässä en osannut varmasti sanoa seisoinko maalattialla, mutta tuoksu vihjasi siihen. Seiniä kiertävät hyllyt oli ahdettu täyteen kirjoja, kortteja, valokuvia ja vanhoja lehtiä. Pieniä aarteita: amerikkalaisia Popular Science -lehtiä 1920- ja 30-luvuilta, vanhojen Hollywood-elokuvien mainosmateriaalia, englantilaisia erikois- ja harrastelehtiä samalta ajalta.
Katsellessani kansien värikkäitä sci-fi-utopioita taisin jollain arkisella tasolla ymmärtää ensimmäistä kertaa jotain Viron historiasta. Joskus oli joku sikäläinen koulupoika lukenut näistä lehdistä lentävistä autoista ja käynyt katsomassa Errol Flynniä elokuvissa. Kunnes eräänä päivänä sellainen elämä loppui.
Wikileaks ja Lipponen? Piirsin nopean kommentin.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistetty lakihanke... Periaatteissa korostetaan oikeudenmukaisuutta, arvokasta elämää, mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon, itsemääräämisoikeutta sekä oikeutta hoivaan ja turvaan.
– Marjut Lindberg ”Merkintöjä”-kirjoituksesta, HS 15.10.2010
Viisi vuotta työn alla ollut sarjakuva-albumini Näkymättömät kädet julkaistaan 1.9.2011 (WSOY). Suomen Kuvalehti tekee seurantajuttua albumin valmistumisesta.
My graphic novel Invisible Hands is ready after five years in the making. It will be published on September 1st. 2011 (WSOY). Suomen Kuvalehti -magazine is doing a follow-up story on my work.
I artikkeli / I article
I lehtiartikkeli / I magazine article (pdf)
II artikkeli / II article
III artikkeli / III article
Muita linkkejä
Ihmisiä muuttoliikkeessä
Suomen Pakolaisapu
Ylioppilaslehti
Testing toned paper with pencil, white Caran d’Ache and Letraset Promakers (mainly in shadows). Colors are done in Photoshop. Lots of layers with tint and multipy values.
These Spade characters are bit mean and dark. They are brutal rulers. Jack has been fighting all of his life. He gets the job done. The soldier is bored, tired and not so young any more.
En koskaan ajatellut kirjoittaa ensimmäistäkään blogikirjoitusta. Maailmahan on jo täynnä aivopieruja. Kävin muutamalla kollegan sivulla ja muutin kuitenkin mieleni. Narsisti minussa voitti. Tiivistän blogiaikomukseni kolmeen pääotsikkoon – kuten mediajönglööri A. Stubb meitä opettaa.
1. blogissa voi kertoa ajatuksistaan piirrosten takana
2. blogistina voi elää illuusiossa, että joitain ajatukseni voi kiinnostaa
3. blogin avulla voin toivon mukaan joskus kohtuullistaa oman sapetuksen tasoa
En lupaa olla ahkera blogisti, sillä onhan minulla myös elämä. Perästä saattaa silti kuulua…
Välillä on aikaa tehdä tekemisen ilosta. Korkkarimeininkiä Star Wars -ukkojen kanssa, ne on aina hauskoja! En oikein koskaan lueskellut Korkkareita (paitsi Jet-Ace Loganeita) mutta niiden kansitaiteesta olen kyllä pitänyt. Tehokasta ja iloisen kaupallista sutimista! Graham Cotonia on vaikea ylittää.
There are days when there's room to fool around with the tools. Here's some War Picture Library -series -ish action with Star Wars characters, they're always fun! Never really read the WPL books (bar Jet-Ace Logan), but I've always liked their cover art. Efficient and joyfully commercial stuff! Graham Coton is hard to top.
J. Korhonen on sen verran totinen kaveri, että herran piirtäminen oli hauskaa. Tehty pääasiassa Photoshopissa.
Karikatyyri on alan väärinymmärretyimpiä käsitteitä. Se ei tarkoita isonenäistä hahmoa. Karikatyyri on luonnekuva. Sen tehtävä on paljastaa jotain kuvattavista henkilöistä ja heidän toiminnastaan – ei pelkästään sitä, minkä näköinen hahmo on, vaan MITÄ hän on.
Caricature, which is a subcategory of illustration, is about finding the narrative elements within a portrait and making them clear as tools in making literal and figurative points. When done for publication, it is not merely about making big things bigger and small things smaller. It is storytelling. This involves knowledge about what is under the surface of a face and teasing it to the top. Caricature is not the destination. It is the journey. It's the bike you ride.
–Steve Brodner
Pingviinit on tauluprojektini. Tämä on sävykokeilu photarissa. Jotain tämän suuntaista on tarkoitus saada aikaiseksi akryyleilla.
Aloitan postaukseni sarjan vanhemmilla piirroksillani. Näissä olen käyttänyt tekniikoita ja työskentelytapoja, joita haluan tuoda esille, sekä mahdollisesti jatkokäyttää myös asiakkaiden kanssa.
Ohessa oleva ”näytelmä” luonnos on tehty erääseen kirjaideaani. Piirroksesta tuli omasta mielestäni mainio, joten ajattelin tuoda sen esille näin.
Olkaa hyvä.
Suomen Kuvalehden Polkom-palstalle (Pekka Ervasti kirj.) olen tehnyt kuvia vuodesta 2004. Kyseessä on viikottainen heittäytyminen nopeaan karikatyyrin tekoon. Itse ajattelen niitä pieninä, vähillä elementeillä tehtävinä henkilökuvina joissa yritän tavoittaa kohteesta olennaisen, ajankohtaisiin tapahtumiin liittyvillä viitteillä höystettynä. Tässä kuvassa tanssitaan kissanpolskaa Hosni Mubarakin kanssa Tarja Halosen taannoisen Egyptin matkan tiimoilla.
I've been making illustrations for Suomen Kuvalehti's Polkom-column (Pekka Ervasti, writer) since 2004. A quick weekly immersion in caricatures. I like to think them as lo-fi portraits in which I try to capture the essence of the subjects with a dash of topics of the day. Here is Hosni Mubarak having a ball with our president Tarja Halonen during her visit to Egypt some time ago.
Suomen Kuvalehti 5/2011
Perspektiiviä blogiin:
Herra Lehtimäki bloggaajan ikuistamana. Potrettinsa Conan O’Brienista keikkui Society of Illustratorsin seinällä Brodnerin, Burken ja Davisin vieressä. Niitä aikoja, kun öljyväri vielä dunkkasi työhuoneella.
Adding some perspective to the blog:
Mr. Lehtimäki captured by the blogger. His portrait of Conan O’Brien hung on the walls of the Society of Illustrators, along with Brodner’s, Burke’s and Davis’s. Back when the stench of oils was still present at our studio.