November 28th, 2011 Vesa
Kadonneen aarteen metsästäjät sai ensi-iltansa vuonna 1981. Elokuvaa verrattiin tarinankuljetukseltaan useasti Tintti -sarjakuvaan, vertailu oli jopa niin voimallista että itse Hergé loihe lausumaan että Steven Spielberg olisi sopiva mies ohjaamaan Tintistä elokuvaversion. Miehet keskustelivat asiasta ja sopivat tapaamisenkin, mutta valitettavasti Hergé kuoli ja projekti jäi kesken. Kului kolmekymmentä vuotta ennenkuin Spielberg lopulta teki Tinttinsä.
Mietin vain, että jos Indiana Jonesia kerran verrattiin Tinttiin, niin miltä hahmojen yhdistäminen olisi näyttänyt...
Back in 1981 when Raiders of the Lost Ark was released, it was compared to Tintin comics. Even Hergé himself pointed Steven Spielberg worthy of directing a Tintin movie. Unfortunately Hergé passed away and the project got cancelled. It took Steven Spielberg thirty years to return to the project and finish the Tintin movie.
I wonder...
November 25th, 2011 Ville
Pertti Jarla löysi opiskeluaikana itsensä yhdessä Mikko Huuskon, Solja Järvenpään ja Jukka Tiluksen kanssa tiivistämässä liian pitkiksi kokemiaan kotimaisia sarjakuvaeepoksia. Seurauksena syntyi kaksi riemukasta Valitut Sarjat -lehteä, joista jälkimmäisessä taideluomani Linnut ja Meret kristallisoitiin ja kohotettiin sille kuuluvalle tasolle.
Takavuosien haastattelussa Jarla lupaa jatkoa: ”Nyt on kuulkaa jotain 1,5 % valmiina matskua Valittuja Mangoja varten. Ilmestyy ehkä tänä vuonna tai ensi. Nää ei oo mitään nopeita juttuja!” Sittemmin Fingerporin luojajumalan velvoitteet ovat vieneet aikaa miehen muilta kulttuuriteoilta.
November 24th, 2011 Lasse
Darwinismi ymmärretään usein vahvempien elojäämiseksi. Tätä soveltaen jouduimme todistamaan seuraavaa: ”I think that the euro is essentially a darwinistic currency. It is a question of survival of the fittest”, lausui Alexander Stubb. Paljastiko samalla jotain itsestään?
Miten olisi äänioikeus vain AAA-kansalaisille?
Alex naureskeli ja naljaili joskus julmastikin tovereiden fyysisistä piirteistä tai siitä, ettei heillä ollut samanlaisia merkkivaatteita kuin hänellä itsellään.
Helsingin Sanomat, NYT-liite 2009
November 18th, 2011 Ville
Kirjasäätiö diskasi sarjakuvakirjani Näkymättömät kädet Finlandia-kilpailusta. Olen iloinen ennakkotapauksen jälkeisestä sarjakuvan ja kirjallisuuden rajakeskustelun heräämisestä. Analyyttisesti perusteltuja vastauksia esitettyyn kysymykseen ”miksi sarjakuva ei voisi kilpailla muun kirjallisuuden kanssa” ei vain ole näkynyt.
Kirjasäätiölle riitti perusteeksi hylkäämiselle pelkkä sarjakuvan termi. Sarjakuvaa omaan kuoppaansa paaluttavissa vastineissa onkin keskitytty terminologiaan, ei itse kiintoisaan asiaan: mikä yhdistää ja erottaa sarjakuvaa ja muuta kirjallisuutta?
HS:n kirjallisuusbloginsa keskustelussa valintaraadin puheenjohtaja Hannu Marttila puhuu sarjakuvaromaani-käsitteen naurettavuudesta ”…koska se on samalla kertaa yritys ’nostaa’ sarjakuvan arvostusta ja todiste sarjakuvaväen huonosta itsetunnosta.” En tiedä, keihin Marttila viittaa sarjakuvaväellä.
Finlandia-kisaan kirjani ilmoitti WSOY, joka halusi havahduttaa sarjakuvapiirien ulkopuolisetkin tahot näkemään sarjakuvan monipuolisuus. Sarjakuvaromaani-termi periytyy käsitteestä graphic novel, jolla vakava, romaanimittainen sarjakuva erotetaan pienimuotoisesta viihdesarjakuvasta (comics). Termi on ollut käytössä jo lähes 50 vuotta, puolet suomalaisen sarjakuvakirjan historiasta. Olen itse uskonut kirjaani vuosien tekoprosessin ajan, ja WSOY on panostanut arvovaltansa teoksen puolesta. Se kertoo terveestä itsetunnosta.
Suomalaisia sarjakuvia ei julkaista niin paljon, että romaanimittaisille sarjakuvatarinoille syntyisi yhteismitallista kilpailua. Toimittaja Harri Römpötti on oikeassa pahoitellessaan Sarjakuva-Finlandian sillisalaattimaisuutta (HS 16.11.). Koen omankin kirjani olevan lähempänä romaania kuin strippisarjakuvaa tai sarjakuvanovellia.
Römpötin vaatima sarjakuva-alan itsenäisyys kuulostaa komealta, mutta voi tarkoittaa suljettua ja sisäsiittoista piiriä, joka rajaa ulos suuren yleisön kiinnostuksen, ymmärryksen ja arvostuksen. Taiteenalan eristäytyneisyys ei houkuta vihkiytymättömiä löytöretkelle, vaan vahvistaa heidän ennakkoluulojaan, joissa ”sarjakuvamainen” tarkoittaa edelleen ohutta, karrikoitua ja epäuskottavaa.
Sarjakuva on oma taidemuotonsa, mutta samalla kirjallisuutta. Näkymättömät kädet on kirja ja sen sisällöllinen laajuus vastaa romaania. Mitkä syyt tekevät asiallisesta vertailusta liian vaikeata taiteenalojen rajavartijoille? Aito keskustelu voisi avata sekä perinteisestä että sarjakuvakirjallisuudesta jotain uutta ja olennaista.
Graphic novel Näkymättömät kädet (Invisible Hands) was banned from The Finlandia Prize literary competition.
November 10th, 2011 Vesa
Ryti, Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen. Näitä veikkoja on ollut ilo tehdä ja samalla on tullut myös kerrattua oman maan historiaa, se ei ole koskaan pahitteeksi.
Mielenkiintoisimpana näistä pidän Mannerheimia. Tein kuvan liki valmiiksi ilman myöhäiseksi aikatauluttunutta tekstiä. Luettuani tekstin tein kuvaan muutoksia, artikkelissa oli kyse presidentti Mannerheimista, ei marsalkka Mannerheimista – vaihdoin jo valmiiksi piirretyn asepuvun siviiliasuun. Mannerheimista ei hirveästi ole kuvia siviiliasuisena (paitsi Sveitsin ajoilta), kuvittajalle se ei ole ongelma.
Ryti, Mannerheim, Paasikivi and Kekkonen. Drawing these fellers has been great fun, also, it's been good to refresh my personal knowledge of our history, that's never a bad thing.
Of this lot, the most interesting to me was Mannerheim. The illustration was almost finished before I read the text, which, in this case, was scheduled a bit ambitiously. After reading the text I made some alterations, the text was about Mannerheim the president, not field-marshal – I dropped the already finished armour for a civilian suit. There are not that many photographs of Mannerheim sporting civilian outfit (except from the Switzerland period), but that's never a problem for an illustrator.
November 4th, 2011 Vesa
Kirjasäätiö ei hyväksy sarjakuvaromaania ehdolle Finlandia-kilpailuun. Muoto on sisältöä tärkeämpi.
Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén, miksi sarjakuva ei kelpaa ehdolle? ”Hallituksen mielestä sarjakuva on oma taiteenlajinsa, eikä sen edustaja kuulu Finlandian piiriin.”
Tekijän ja kustantajan mielestä kyseessä on kuitenkin sarjakuvaromaani, paino sanalla romaani? ”Me emme painotuksista kuulleet, mutta vaikka olisimmekin, se ei olisi vaikuttanut päätökseen. Tässä ei ole kyse minkäänlaisesta arvoasetelmasta – liittyen tähän teokseen tai yleensä.”
Yhdysvaltalainen Pulitzer-palkinto on annettu sarjakuvalle. Tarkoittaako se, että sarjakuva on jatkossakin ulkona Finlandia-palkinnosta? ”Ei kannata verrata näitä, koska nämä ovat erilaiset palkinnot.”
–Esa Mäkinen, HS
