October 23rd, 2011 Ville
Se tapahtui taas. Vaivaantunut tunne valtasi minut, kun kuusi vuotta juuri täyttänyt tyttäreni alkoi ylpeästi kailottaa päiväkodin eteisessä ventovieraalle vanhemmalle: ”isi piirtää sarjakuvia! Ja kuvia lehtiinkin!” Kuulija oli hiljaa ja katsoi meitä myötätuntoisesti hymyillen.
En kai minä työtäni häpeä? Harvassa ammatissa voi niin intohimoisesti toteuttaa itseään. Harva ammatinkuva mahdollistaa jonkin ainutkertaisen asian suunnittelun sekä myös toteuttamisen – uuden luomisen.
En kai häpeä lastani tai hänen ylpeyttään isästään? Harvassa ammatissa voi saada aikaan jotakin konkreettista, lastakin kiinnostavaa. Tiedän jo osittain onnistuneeni, jos saan työlläni tyttäreni huomion, vaikkei hän vielä kaikkea näkemäänsä pysty tulkitsemaankaan.
Illalla luin Art Spiegelmanin umpikiinnostavaa Metamaus-kirjaa, jossa hän avaa teko- ja julkisuusprosessia Pulitzer-palkitun, holokaustia ja omaa vaikeaa isäsuhdetta ruotivan Maus-sarjakuvateoksen tiimoilta. Metamausissa Spiegelman kertoo kollega Maurice Sendakille 6-vuotiaan tyttärensä vastauksen kysymykseen, mitä isänsä tekee työkseen: ”Isi piirtää hiiriä!”
Hitto, seuraavan kerran kohdatessamme ylemmyydentuntoisen säälijän, kysyn: mitä tuikitärkeätä itse teet maailman hyväksi!
October 19th, 2011 Vesa
Pekka Ervastin ja Timo Haapalan kirja Kuka Mitä Häh (Otava 2011) on ilmestynyt. Kirja on edellistä töykeämpi – tai hauskempi – riippuu lukijasta. Kirjaan tarvittiin tällä toisellakin kerralla kuvituksia, tein varta vasten kahdeksantoista kuvaa isokenkäisistä ja yhden Teuvo Hakkaraisesta.
Tällaisen kokonaisuuden tekeminen on oikeastaan aika helkutin hauskaa. Aikaa on jonkin verran käytettävissä, joten kuvia ehtii hieman miettimään ja viilailemaan. Joitakin kokeiluja voi myös tehdä, sillä jos ne eivät toimi, ehtii vielä tehdä uuden.
Ohessa Jussi Halla-aho. Tämä on tehty jo viime toukokuussa. Ihan hyvin on kestänyt aikaa julkaisuun asti.
Kuka mitä häh by Pekka Ervasti and Timo Haapala is out again. The second edition is ruder – or funnier – than the first, depending on the reader. The second outing needed to have illustrations in it, too, I produced eighteen pictures of the bigwigs, and one of Teuvo Hakkarainen.
Working on a lot like this is great fun. There's time to spend on thinking and experimenting a little with the material. That's luxury.
On the left, Jussi Halla-aho. This was made already in May 2011. It is still relevant.
October 12th, 2011 Timo
”Jotta ymmärtäisi minne on menossa, on tiedettävä mistä on tulossa.” Tuo paikkaansa pitämätön anonyymilatteus mielessäni katsoin pahvinpalaa, jonka äitini oli kaivanut kaappiensa kätköistä.
Harmaat unelmat lienee varhaisin suunnittelemani kirjankansi. Kuvituksesta päätellen Afrikan savanneille sijoittunut teos on sittemmin kadonnut. Kirjan nykyään melko tuntematon kirjoittaja Fadfecebe Finleis kuului mahdollisesti samaan Finlaysonin sukuun, joka toimitti perheemme pyyhkeet 1970-luvulla.
Mutta enkö muka koskaan haaveillut Jaqcues Cousteaun työn jatkamisesta tai ryhtymisestä uudeksi Albert Järviseksi? Entä liittymisestä avaruusasema Alfan tai Korkeasaaren vesibussin miehistöön? Sinetöikö tuo lapsuuden toive kohtaloni muuttuen siten itsensä toteuttaneeksi ennustukseksi? Kirotut harmaat unelmat!
Pari syksyn uutuuskantta nähtävissä nyt portfoliossani.
October 5th, 2011 Vesa
Pehr Evind Svinhufvud (1931–1936) Kun kävin läpi referenssimateriaalia tätä kuvaa varten, minulle muodostui mielikuva tyypistä joka varmaankin oli aikamoinen veijari presidentiksi. Valokuvissa hän ilveili, virnuili kameralle ja on monasti varsin vapautuneen oloinen. Oliko hän sitä oikeasti? Halusin vangita velmun tässä miehessä.
Dramatiikkaa kuitenkin oli, kuva viittaa Svinhufvudin kuuluisaan radiopuheeseen joka käytännössä lopetti Mäntsälän kapinan.
Apu 40/2011
Pehr Evind Svinhufvud (1931–1936) When I browsed thru the reference material for this illustration of president Svinhufvud, I thought of a man who must've been a sly dog for a president. In many of the photos I saw, he was making faces at the camera, or just ignored it in a seemingly relaxed fashion. Was he a fun, relaxed guy? I wanted to capture the joker in that man.
There was drama in his life, though, my illustration refers to the famous radio speech he gave which, in effect, ended the Mäntsälä rebellion.
Apu -magazine 40/2011
