Seinillä on korvat, nenät ja suut / The walls have ears, noses and mouths

May 19th, 2013 Ville

Linjamiesten Viidennen linjan haarakonttorin wc:n seinät ovat vuosien saatossa peittyneet graafikkokohtalotoverien piirroksilla. Vieraskirja-freskosta on tullut vanhuuden turvamme, jonka pilkomme työuramme päätteeksi ja myymme eBayssä. Korvauksia voivat yrittää perätä (etunimijärjestyksessä):

Brad Holland, Hannu Lukkarinen, Hannu Taina, Harri Tarkka, Heikki Hankimo, Heikki Paakkanen, Ilpo Ahonen, Johanna Rojola, Jouko Nuora, Jyrki Vainio, Katja Tukiainen, Kivi Larmola, Klaus Welp, Leif Packalén, Liisa Kaasinen, Marja-Leena Muukka, Markus Frey, Markus Majaluoma, Matti Hagelberg, Petri Suni, Petteri Tikkanen, Samuli Siirala, Tarmo Koivisto, Tini Sauvo, Timo Mänttäri, Tita Rossi, Venla Rantanen
sekä muutama itsensäilmaisija, jonka kädenjälki on jo pyyhkiytynyt tuntemattomaksi.


The toilet of our studio has been covered with colleagues drawings. Who said that art does not need walls?

Vuosituhannen kuvitustilaisuus

April 6th, 2013 Ville

Vuonna 1998 Kuukausiliitteen silloinen AD, nykyinen työhuonekaverini Lasse kysyi, tekisinkö noin 200 kuvaa vuosituhannen vaihteessa julkaistavaan 1000 vuoden historia -numeroon.
     Moinen urakka oli märkäkorvalle kiistatta vuosituhannen tilaisuus, mutta viikonlopun yli jouduin suostumistani pähkäilemään.
     Työ tuli viemään seitsemän kuukautta ja oli ratkaiseva tekijä ammatillisen ajopuuteoriani murskaamisessa. Näiden kuukausien aikana päätin siirtyä opiskelemani arkkitehtuurin parista käyttögraafikoksi.

Työtä varten tuli kehittää oma tyylinsä ja tekniikkansa, joiden piti olla linjassa läpi projektin. Kannoin lehteen useita ehdotuksia, kunnes olimme yksimielisiä vuosituhannen arvoisesta toteutustavasta: tekisin kuvat sävypohjalle akvarellikynin ja guassein.
     Tyylilajiksi muodostui ”heraldinen realismi” – sekoitus kertovaa todenmukaisuutta ja sadunomaista ajattomuutta.
     Joka vuosisadalle tarvittiin yksi suuri nelivärinen kuva ja viiden kulttuuriaikajanan sävyihin sovitettuja pienempiä kuvia 10 kpl per vuosisata.
     Kehitin työrutiinin, jossa vietin aina viikon kirjastoissa suodattamassa maailmanhistorian runsaudenpulasta aiheita ja referenssejä kullekin vuosisadalle ja loppukuun piirtäen yhtä vuosisataa. Pikkuhiljaa aloin saada toimitukseltakin ehdotuslistoja, joista valitsimme kiinnostavimmat ja parhaiten vinjetteinä toimivat aiheet.
     Suurten kuvien aiheiksi valikoitui maailmanhistoriaa muuttaneita tapahtumia. Pienissä kuvissa esitin asioita, joihin tämän päivän ihminen voisi suhteuttaa elämäänsä – esimerkiksi turkkilaisen keksinnön, haarukan, lanseeraus 1000-luvulla. Kristikunnassa sen käyttöä pidettiin suurena syntinä, ja lisäsin haarukanpiikkien varjon aterinta lähellä kynttilää pitelevän turkkilaisnaisen varjokuvan sarviksi.

Kun koulutkin tilasivat vuosituhatliitettä opetuskäyttöön, tuntui suorastaan pelottavalta, että omat usein kuriositeetteihin painottuneet valinnat ja joskus referenssien puutteessa täysin keksitty kuvamaailma on nyt osa kollektiivista muistia ja totuutta.

Kuukausiliitteen kannet

Ihmisen kuva / Picture of Man

March 19th, 2013 Ville

Kuvitus voi pureutua tietyn henkilön ulkomuotoon ja pään sisälle. Käsitekuvituksen henkilö voi myös edustaa laajempaa ihmisryhmää tai ajatustapaa.
     Jälkimmäisessä tapauksessa kuvitettavan hahmon sukupuoli on kuvittajalle hankala pähkinä. (Naispuolinen) kuvatoimittaja kysyi perustellun kysymyksen, joka on vaivannut itseänikin koko työuran: miksi kuvitusten esimerkkihahmoina on niin usein miehiä? Eikö näinä teoreettisen tasa-arvon aikoina joka toinen subjekti voisi olla nainen? Eikö mieskuvittaja koskaan haikaile naisen piirtämistä? Eikö jokanainen kuvassa voi ilmentää sitä kaikkea mitä oikeassa elämässäkin?
     Valitettavasti ei. Nainen kuvituksessa tuntuu aina kannanotolta – poikkeamalta, joka herättää katsojan pohtimaan sukupuolen merkitystä kuvituksen idean ja väittämän kannalta. Pyysin kuvatoimittajaa ajattelemaan oheisen kuvituksen hallitsijaa, johtajaa tai, paratkoon, puhekuplan alle lyyhistynyttä työläishahmoa naiseksi. Kuvan sukupuoleton sanoma – kuinka sananparsia on kautta historian käytetty työtä tekevän kansan moraalisena ikeenä – hämärtyisi ja sävyttyisi kovin toiseksi.
     Mies ihmisen perikuvana on tatuoitu niin syvälle kollektiiviseen mielikuvapankkiimme, että asian oikaiseminen vaatii sukupolvien ajan. Sovimme kuvatoimittajan kanssa, että hivutamme tästä lähtien naishahmoja mukaan aina kun voimme. Visuaalinen kulttuurivallankumous on käynnistynyt.

Why is it that the human model in conceptual illustration is usually a man? This valid question from a picture editor is one that disturbs me every now and then. The fact that a woman figure in an illustration is always some kind of a gender statement, diminishes the options I have in portraying characters as representatives of larger groups or point of views.

Vuoden kauneimmat kannet 2012 / The Best Book Covers 2012

March 14th, 2013 Ville

Kirjataiteen komitea jakoi jälleen palkinnot kauneimmista kirjoista ja kansista:

Reidar Palmgren: Sudenmarja (Otava)
Graafinen suunnittelu ja kuvitus / graphic design and illustration Timo Mänttäri

Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan
(Atena)
Graafinen suunnittelu ja kuvitus / graphic design and illustration Timo Mänttäri

Lin Looks

October 9th, 2012 Ville

Voiko ulkonäön perusteella päätellä graafikon pätevyyden?
Ei voi. Harri Tarkan muotokuva puuttuu.

Lin Looks lukujärjestyksessä:
Lasse Rantanen © Lasse Rantanen
Timo Mänttäri © Timo Mänttäri
Ville Tietäväinen © Ville Tietäväinen
Vesa Lehtimäki © Ville Tietäväinen


 

My Week as a Guru

October 9th, 2012 Ville

In 2007 I finally had an opportunity to visit India. Mr World Comics IndiaSharad Sharma had invited me, Hanna Anttila and Leif Packalén to train ngo activists as comics trainers.

When arriving to Jamshedpur airport, I was bombarded by the placards celebrating the founder of the ”Steel city”, Jamsetji Tata: ”He kissed the sky, and the sky smiled.” I was definitely a long way from home.
     After extremely warm welcome at the workshop (two hours in Rajastani headpiece), Sharad explained the surprisingly increased participant number by stating laconically: ”India is a big country”.
     As a professional comics artist, I was to teach a smaller group of experienced activists called ”Master class”. After considering the unintentional but obvious resemblance to India’s caste system, we decided to call it ”Advanced group”. It consisted of talented and enthusiastic members: Manish, Sunder, Nandesh, Deba-Jyoti, Rahul, Champa-Lal, Tawna, Suresh, Hansa Ram, Lakhindra, Thomas and Rashmi. Thomas felt himself so advanced that I saw him only two times that week.
     I was to share my entire knowledge of making comics I had gathered in 15 years – storytelling, scriptwriting, dramatizing, sketching, drawing, creating composition and illusion of space, making layout and coloring – in less than a week, so the schedule was more than tight.
     Participants were free to choose the format and the topics for the comics stories they were going to do. Despite the freedom, all of them took some social problem to depict. I was glad to see that for them too, the message is more important than the medium. Nevertheless the storylines were far from stereotypical educational comics. The messages were conveyed with interesting drama.
     The stories became approximately six A4-pages long, so there were no time to finalize them during the workshop. Time shortage worsened with erratic electricity supply and a mean eye flu epidemic (which for some healthy participants seemed to be an excuse to use sunglasses inside and just look cool). We agreed that each group member makes one graphically versatile page ready for copying and coloring. I truly hope to have the opportunity to see the completed stories in the future, because they had huge potential.
     Tarun Bose, my heroic interpreter, struggled against flu-related fatigue and fell asleep only once a day while translating. In pauses he shared his thorough knowledge of Indian society with me, and I got perspective of the conditions the ngo activists were telling about in their stories.
     In drawing exercises we concentrated on a realistic depiction of objects and then on simplifying them into an efficient and clear presentation. It is the most important drawing skill for a comics artist to be able to portray things in an instantly recognizable way. At first the exercise seemed to be somewhat difficult to grasp, but next time the participants understood the purpose of it: the great difference between mechanical copying (seeing with eyes) and interpretation with insight (seeing with mind).

After the course the group gave me heartwarmingly good feedback on the instruction. Not being an experienced teacher, I was happy to discover that I had not only lectured but communicated – had myself understood. 


’Guruji’ Ville for the WCI bulletin Comics for All

Taidetta puun ja miehen sydämestä / Art from the Heart of Man and Wood

August 18th, 2012 Ville

Tiijät sie kuule, jot miun raskaana oleva eukko leikkajaa itse ruista Kannaksel ja sie mokoma vähä-älyne ajot panna miut tääl laittelemaa kiviäi siun polkujes pielii. Ai perkele, luulet sie tosissais jot miun vieter vennyy loputtommii.

Näin kuului sydämiimme tatuoitu ote toiminnan mies Rokan turhautuneesta vuodatuksesta asemasodan keskellä. Suhtautuminen auktoriteetteihin oli tosielämässä harvoin sankarillisen vastahankaista. Suomen sotilas näpersi käskystä monenlaista aina typografisista kukkaistutuksista ja upseerien pyörivistä rantasaunoista kuvan teokseen, jonka isoisäni raahasi turvaan toisen kerran haavoituttuaan.
     K. Rissanen -nimisen vernakulaaritaiteilijan platoninen rakkaudentunnustus, korsubarokkipuhdetyö Syväriltä 1943, hakee vielä paikkaansa kodissamme. Tuppeen sahattua mäntypuista reliefiä ei parane laittaa aurinkoiselle seinälle – saattaa vielä tummua.

The Marshall of Finland movie premiere 28th of September, 2012 at Love & Anarchy Film Festival, Helsinki, starring Telley Savalas, a black actor as Finnish national hero C. G. E. Mannerheim.

Kultakauden design-seksivälineet / Golden Era of Finnish XXX-design

August 13th, 2012 Ville

Muotoilupääkaupunkivuoden kunniaksi kaivoin taas päivänvaloon julkaisemattomaksi jääneen satiirisen vuosikirjan Annos 2006:n materiaalia. Itse asiassa kyseinen kirjoitus julkaistiin hiippakuntaa vaihtaneessa Presso-lehdessä, mutta tekijä ei ota vastuuta lehden kaatumisesta pian julkaisun jälkeen.

Suomen kultakauden muotoilijoiden pöytälaatikoista löytyneet innovatiiviset seksivälinesuunnitelmat lukevat Lindforsin tärisevälle käärmeelle madonluvut.

Design-mielihyvätuotteet eivät ole Suomessakaan uusi ilmiö. Myyttinen muodonanto on ollut pitkään luomassa myös myyttiä pohjoisesta kansastamme.
     Suomi-designin dildogalleriaa ja muita seksuaaliapuvälineitä yhdistää sama niukka muotokieli ja arktisen pohjoisen vaatimustaso, joka on antanut leimansa suomalaisen taideteollisuuden korkealle veisulle.
     Jo Ilmari Tapiovaara teki niukkuudesta hyvettä ohjeistaessaan jatkosodan suvantojen ajanvietteeksi lukuisia käsityö-käsitöitä. Itä-Karjalan korsuissa virinnyttä kaihoa helpottamaan lanseerattiin muun muassa pahkavagina-puhdetyö ”Juurakon Hulda”.

1. Alvar Aallon g-pistesondi, taivutettua koivua. ”Sormiharjoitelma” klubiaskin kanteen.
2. Kolmen istuttava ”Kimppis”-skissi. Aalto kehitteli tästä kengurupallon edeltäjästä myös kaatumattoman nelijalkaisen version.
3. Aino Aallon strateginen konsepti: pinottava, läpinäkyvä anaaliplugi. Värejä jokaiseen tunnelmaan ja interiööriin.
4. Kaj Franckin portaaton ”Kilta”-malli
5.  Luontoyhteyteen pohjautuvan skandinaavisen muotoilun kliimaksi: Tapio Wirkkalan ryhmysauva ”Ultima Thulen” prototyyppi. Ei vasta-alkajille.
6.  Antti Nurmesniemen saunajakkara Etelärannan suihkuleikkeihin. Kestävä tappiliitos!
7. Kaija Aarikan geishakuulat, koivua


Excerpt from an unpublished satirical yearbook, Annos 2006: pleasure gadgets from the drawers and closets of Finnish design’s golden era.

Kuoleman kuvittaja / The Illustrator of Death

July 26th, 2012 Ville

Viime vuonna sain Helsingin Sanomilta sekä omaan että muotokuvattavien kuolemaan asti kestävän tilaustyön: muistokirjoitussivulle toivottiin klassisia mustavalkopotretteja edesmenneistä kansallisista merkkihenkilöistä.
     Oli helpotus päästä kuvittamaan vaihteeksi ilman käsitteellistä ideointia. Kokonaista ihmiselämää ei voisi tiivistää yhteen näkökulmaan. Sen sijaan tehtäväksi muodostui kuvata ihminen, ei ehkä sellaisena kuin hänet parhaiten muistetaan, vaan kunnioittavasti elämänsä illassa. Päätin välttää riutuneiden pitkäaikaissairaiden kuvausta ja etsiä referenssikuvia kunkin elämän terveestä ja tunnistettavasta myöhäisvaiheesta.
     Aikataulunkin puolesta on hyvä, ettei elämän mittaa tarvitse kiteyttää yhteen idealähtöiseen, visuaaliseen väittämään. Valmiin kuvan on synnyttävä kuolinuutisen ja painohetken välillä. Lukuisista merkkihahmoista olen tehnyt kuvan jo etukäteen. Lista lähitulevaisuuden vainajista saattaisi kiinnostaa juorulehtiä ja kenties vielä eläviä kohteita itsejäänkin. Kenen oletetaan siirtyvän pian ajasta iäisyyteen, ja kenen olevan tarpeeksi merkittävä, jotta asiaa edes pohdittaisiin… Pidättäydyn silti esittelemästä viime henkosiaan vetäviä julkisuuden hahmoja työhuoneemme tuoreita töitä esittelevässä näyteikkunassa.
     Kuoleman kuvittaja on kiehtova draamallinen aihe. Ennakoiko kuva kuolemaa, vai onko se osaltaan antamassa kuolevalle ikuista elämää? 

Helsingin Sanomat -newspaper commissioned me to do portraits of important deceased people to the obituary page. I wonder, if I’m just foreseeing people’s departure, or in some way giving them an eternal life?
     The commission will probably last until I too pass away. I doubt they’ll publish my self-portrait…

Painettu jalanjälki / Footprint

July 5th, 2012 Ville

Yli 15-vuotisen työuran aikana olen tehnyt noin 7 000 yksittäistä kuvitusta (lehti-, kirja- ja mainoskuvitukset, yritysten ja yhteisöjen merkit sekä sarjakuvat yhteenlaskettuna). Kuvitusten keskimääräinen julkaisukoko on ollut noin A5 (148 x 210 mm), ja keskimääräinen painos noin 250 000 kpl (suuri osa kuvituksista on tilattu maan suurimpaan sanomalehteen).
     Kuvien yhteenlaskettu painopinta-ala on noin 54 390 000 (viisikymmentäneljämiljoonaa kolmesataayhdeksänkymmentätuhatta) m2. Neliön muotoisena esitetyn alueen sivu on 7 375 metriä. Pitänee istuttaa kompensaatioksi jokunen puu.

15 years as a graphic designer and illustrator, 7 000 single illustrations (average size when published A5), average print run about 250 000 copies. All printed illustrations combined, one side of the square area would be 7 375 meters long. What if I plant a few trees?