September 8th, 2014 Ville
Maija Tammen teos Leftover/Removals käsittelee sairauden pelkoa ja kauneuden rajallisuutta. Kirjan on kustantanut saksalainen taidekirjakustantamo Kehrer Verlag. Kirja julkistetaan 12. 9. 2014 Helsingissä.
Leftover käsittelee sairauden pelkoa käsitteellisellä tasolla. Valokuvateosta varten Tammi keräsi ja kuvasi yli kolmesataa käytettyä sädehoitomaskia kolmesta eri yliopistollisesta sairaalasta. Kirjassa on 27 kuvan valikoima. Leftover-näyttely oli Valokuvagalleria Hippolytessä tammikuussa 2014. Teoskokonaisuus nähdään Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa syyskuussa ja GalleriZebrassa marraskuussa 2014.
Palkittu Removals tutkii suomalaisten tavallisimpia sairauksia leikkaussalin kulmasta käsin. Teokset ovat kuvattu vain muutamia minuutteja leikkausten jälkeen kahdessa sairaalassa. Sarja poistaa sairauskuvasta potilaan jättäen katsojan kahdestaan sairauden kanssa, ja kysyy loppuuko ihmiskehon kauneus ihon pintaan. Kirjassa valokuvien ohessa kulkee kolmen kirurgin litteroitu keskustelu heidän reaktioistaan sarjan kuviin.
Letftover/Removals on kovakantinen tuplakirja, joka kokoaa molemmat sarjat lomittaisiksi tarinoiksi. Kirjan on suunnitellut Ville Tietäväinen.
Maija Tammi (s.1985) on suomalainen valokuvaaja ja taiteilija. Hänen valokuvansa ja veistoksensa käsittelevät pelon ja epänormaaliuden teemoja. Tammen teokset ovat ansioituneet ja olleet näyttelyissä kansainvälisesti. Vuonna 2011 hän voitti Fotofinlandia-palkinnon. Tällä hetkellä Tammi tekee taiteellista väitöskirjaa Aalto-yliopistossa Helsingissä. Tammi on 11-kollektiivin jäsen
February 11th, 2014 Ville
Sanottiin, että hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi.
Keisarillinen puuseppä saa hallitsijalta käskyn valmistaa ihan mitä itse haluaa. Puuseppä tietää heti, mitä hänen täytyy ensimmäistä kertaa elämässään rakentaa. Puuseppä on Puiden tarinoita -kirjasarjan itsenäinen ensimmäinen osa.
Kirjoittanut Iiro Küttner
Kuvitus ja ulkoasu: Ville Tietäväinen
Books North 2014
February 1st, 2014 Ville
Oikeus Olla
Graafisena suunnittelijana ja kuvittajana – visuaalisena tarinankertojana – minua kiinnostavat yksittäiset kuvat, joihin mahtuu suuri tarina. Kaisa Viitasen kirjoittama ja Katja Tähjän kuvaama Paperittomat-kirja sisältää lukuisia pakahduttavia tarinoita ihmisistä, joilla ei ole oikeutta olla.
Hahmot syleilevät bitumikatolla ruotsalaisessa lähiössä. Ohikiitävässä onnen hetkessä on aavistus vääjäämättömästä kohtalosta. Syyriassa kidutettu poliittinen vanki Giuliano katsoo tulevaisuuteen toiveikkaana. Nainen on hänen ystävänsä kommuunista, josta asunnoton Giuliano on saanut majapaikan. Kiitollisesta miehestä on tullut kommuunin voimahahmo, joka huolehtii asuntojen siisteydestä ja noutaa asukkaille ylimääräruokaa ravintoloista.
Kysyn kirjan tekijöiltä Giulianon kuulumisia. Hän on kuollut kommuunissa syttyneessä tulipalossa.
Tähjän valokuva antaa Giulianolle pysyvän oikeuden olla.
Ville Tietäväinen
Photo Raw -lehden Kaleidoskooppi-palstalla kuvan ammattilaiset kertovat itselleen merkityksellisestä kuvasta.
The Right to Exist
As a visual storyteller, I am interested in individual shots that carry a great story. A book called The Paperless, written by Kaisa Viitanen and photographed by Katja Tähjä, consists of a number of touching stories about people who have no right to exist.
Two figures embracing on a bitumen roof in a Swedish suburb. There is an element of an inescapable fate in the fleeting moment of bliss. Giuliano, a political prisoner tortured in Syria, gazes into the future – hopeful. The woman: a friend found in a commune that has taken the homeless Giuliano under its wing. The thankful man has become a strong character in the commune. He makes sure the apartments stay clean and collects leftover food for the residents from restaurants.
I ask the authors about how Giuliano is doing. He has died in a fire that happened in the commune.
Tähjä’s photograph ensures Giuliano’s everlasting right to exist.
Ville Tietäväinen
In Photo Raw magazine image professionals talk about asignificant picture
November 4th, 2013 Ville
Jaa salaisuus on Naisten Linjan kampanja, jolla pyritään tekemään parisuhdeväkivallasta ja sen salailusta loppu ja levittämään tietoa avun kanavista. Kampanjassa on mukana joukko tunnettuja taiteilijoita, jotka tekevät salaisista tarinoista näkyviä.
Marraskuussa kampanja jalkautuu Kaisaniemen metroaseman näyttelyvitriineihin. Esillä on kuvataidetta, jonka taustalla on todellisia, naisten itsensä kertomia tarinoita väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Marraskuu on valittu näyttelykuukaudeksi, koska 25.11. on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä.
Näyttelyn taiteilijoita ovat mm. valokuvaajat Meeri Koutaniemi ja Johanna&Veera Amnelin, kuvataiteilijat Kaarina Kuusisto-Lukkari, Rakel Liekki, Kirsi Vahtera sekä graafikko Ville Tietäväinen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla. Näyttelyn esillepanon, jossa teoksia kurkistetaan lähtövalmiista matkalaukuista, on suunnitellut näyttelyarkkitehti Mia Kivinen. Tarjolla on myös tietoa Naisten Linjan tukipalveluista väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille.
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/oikean+reunan+linkit/jaa+salaisuus/#toiset
Marraskuun lopulla kampanja jatkuu Naisten Linjan Facebook-fanisivulla, jossa julkaistaan joukko uusia teoksia uusilta taiteilijanimiltä. Mukana ovat mm. muusikko Astrid Swan sekä kuvataiteilijat Timo Wright ja Heta Kutcha.
https://www.facebook.com/naistenlinjasuomessa
Näyttely on osa väkivallan vastaista työtä tekevien järjestöjen yhteistä Valoa, ei väkivaltaa -tapahtumasarjaa. Pääjärjestäjinä ovat Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry sekä Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio. Kaikki mukana olevat järjestöt esittäyvät Ruoholahden aseman vitriineissä. Kampanjatapahtumia järjestetään useilla eri paikkakunnilla maanantaina 25.11. Työn teemana on tänä vuonna turvakotipalveluiden ja matalan kynnyksen palvelujen turvaaminen sekä niiden merkittävä rooli väkivallasta selviytymisessä.
www.valoaeivakivaltaa.fi
Naisten Linja www.naistenlinja.fi auttaa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita naisia ja tyttöjä sekä heidän läheisiään maksuttomasti puhelimitse ja netissä. Naisten Linja kuuntelee, tukee ja antaa tietoa väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Palvelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia ja perustuvat koulutettujen vapaaehtoisten työhön. Naisten Linja päivystää numerossa 0800 02400 arki-iltaisin klo 16-20. Ruotsinkielinen päivystys ke klo 16-20, englanniksi pe klo 16-20.
October 30th, 2013 Ville
Maanantaina 4. marraskuuta julkaistaan maailmankuulua suomalaista koulujärjestelmää esittelevä Kansakoulusta Pisaan -postimerkkivihko. Vihko kuuluu Itella Posti Oy:n aloittamaan viiden julkaisun postimerkkisarjaan, jolla juhlistetaan vuonna 2017 vietettävää Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa.
Koulu on edistänyt 1800-luvulta lähtien koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia ja menestystä. Suomalaista koulujärjestelmää pidetään maailmalla arvossaan. Ei ole sattumaa, että Suomi on vuodesta toiseen PISA-tutkimusten kärkimaa.
Ville Tietäväisen suunnittelemaan kuuteen 1. luokan postimerkkiin on kuvattu suomalaisen koulujärjestelmän kivijalat. Vaakunan muotoisten postimerkkien kuva-aiheita ovat koululaitoksen perustaja Uno Cygnaeus, kouluterveydenhuolto, kouluruokailu, kouluopetus, koululiikunta ja koulun kieliopetus.
The first publication in the series is the From Grammar School to Pisa, presenting the Finnish school system, which will be published on November 4. The booklet is part of a series of five publications by Itella Posti Oy related to the centennial of Finnish independence, which will be celebrated in 2017.
Beginning from the 19th century, schooling has promoted the wellbeing and success of Finnish society. The Finnish school system is highly valued all over the world. It is no coincidence that Finland is at the top of the PISA research results year after year.
The six first-class stamps designed by Ville Tietäväinen depict the cornerstones of the Finnish school system. The stamps, shaped like coats of arms, feature Uno Cygnaeus, the founder of the school system as well as school healthcare, school lunches, school tuition, physical education, and language instruction in school.
August 8th, 2013 Ville
Media- ja kustannustalot ovat viime vuosina kilpailleet yhä kohtuuttomampien avustajasopimusten kehittelemisessä. Sopimuspohjissa vaaditaan kaikkien taloudellisten tekijänoikeuksien siirtoa. Tekijöiden esittämiä kauhuskenaarioita kuvien ja tekstien rajattoman käyttö- ja edelleenluovutusoikeuden seurauksista väheksytään tai niitä pidetään täysin teoreettisina. Kerronpa käytännön esimerkin siitä, mitä voisi käydä useammin ja tuhoisammin seurauksin, jos tekijät luovuttaisivat sopimusteitse kaikki vaaditut oikeutensa.
Vuonna 2002, kauan ennen Jyllands-Postenin maailmanlaajuista pilapiirroskohua, kuvitin Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esseen. Alkuperäisessä kulttuurien törmäystä kommentoineessa kuvituksessa yhdistyivät raiskatun naisen kuolemantuomio sekä Nigeriassa järjestettyjen Miss World -kisojen ja niitä varomattomasti kommentoineen paikallislehden tahattomasti liikkeellepanemat väkivaltaisuudet.
2012 minua pyydettiin osallistumaan pohjoismaiseen kiertonäyttelyyn, jossa esiteltiin muslimimaailmaan liittyviä poliittisia piirroksia.
Näyttelyä myöhemmin etsiessäni päädyin yllätyksekseni Svenska Dagbladetin sivuille, joilla yhtä näyttelykäyttöön antamaani kuvitusta oli käytetty pitkässä artikkelissa, jossa kerrottiin satiiristen kuvittajien kokemasta kasvavasta uhasta. Muissa juttuun liitetyissä kuvissa näytettiin mm. Ruotsin lipun ja Charlie Hebdon toimituksen talon polttoa.
Otin suorasanaisesti yhteyttä SvD:n kulttuuritoimitukseen sekä päätoimittajaan. Tuohtumukseni ei koskenut pelkästään tekijänoikeusrikosta. Eniten perheellisen graafikon mieltäni painoi, että työni oli irrotettu alkuperäisestä yhteydestään, julkaisuajasta, paikasta ja maailmantilanteesta artikkeliin, jossa kerrattiin kaikki myöhempien vuosien tappouhat käyttötaiteilijoita ja julkaisijoita kohtaan, ja ennustettiin tilanteen pahenevan. Varmastikin osin kyseisen kaltaisten juttujen seurauksena.
Toimitus julkesi vedota näyteoikeuteensa, koska oli saanut kuvituksen käyttöön luvan Norrköpingläiseltä museolta pientä näyttelystä kertovaa kainalojuttua varten. Vasta useiden päivien ja oikeustoimilla uhkailun jälkeen lehti poisti kuvan ja pahoitteli tapahtunutta.
Jutussa mainitussa Jyllands-Posten-gatessakaan pilapiirtäjien nimiä ei turvallisuussyistä paljastettu. Entä SvD:n artikkelissa? Kerrankin varastettu kuvitukseni oli kreditoitu oikeellisesti tekijän nimellä!
When a conceptual illustration is taken out of the original context, it can lead to several and severe misconceptions. A big Swedish newspaper like Svenska Dagbladet must know that, since their article was about the growing threat towards satiric illustrators. Yet, they used an illustration in such manner and without permission from the copyright owner.
Illustrators should never sell the rights for free use of their work. This practice the media houses and publishers nowadays would like to pursue, is dangerous to their own visual journalism, to illustrators’ businesses and to illustrators themselves.
July 29th, 2013 Ville
Aino ja Ville Tietäväisen yhteistyönä syntynyt lasten-/aikuisten kuva-/sarjakuva-/taidekirja on vihdoin valmis painonkin puolesta. Mediat ovat heränneet jo aiemmin:
Meidän perhe, heinäkuu 2013
Sarjainfo, 2/2013
Voima-lehden arvio, heinäkuu 2013
Helsingin sanomien artikkeli, heinäkuu 2013
Etelä-Saimaan arvio, elokuu 2013
Aamulehden ja Alma Median sanomalehtien arvio, elokuu 2013
May 31st, 2013 Ville
1976 julkaistiin sarjakuvaklassikko Superman vs. The Amazing Spider-Man. Sen ikonisen kannen tekivät Carmine Infantino (suunnitelma ja taitto), Dick Giordano (tussaus) ja Ross Andru (viimeistely ja värit).
2003 kun Nokia oli vielä voimainsa tunnossa eikä Microsoftin vietävänä, käytin jo kahden sukupolven tuntemaa populaarikulttuurikuvaa mukaelmassani Jorman ja Billin taistelusta.
Helsingin Sanomien taloustoimitus sai kitkerän kirjeen lukijalta:
Luuletteko, että lukijat eivät tiedä kuvan olevan toisinto Teräsmies vastaan Hämähäkkimies -albumin kannesta? Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun taiteilijanne rikkovat tekijänoikeuksia.
En pahoittele tapahtunutta Suomen kansalta vaan koetan selvittää jotain olennaista tekijänoikeuksista. Ideat eivät saa tekijänoikeutta – vain niiden omaperäinen toteutus. Idea pastissista, jolla on alkuperäisteoksesta poikkeava viesti, johtaa kuitenkin lähes väistämättä teoskynnyksen ylittävään uuteen ja omaperäiseen toteutukseen. Sommitelma on sama, mutta kuva ei.
Kuvittaja ammentaa kollektiivisesta muistista. Hän olisi tarinankertojana aseeton, jos ei voisi viitata taiteesta ja populaarikulttuurista tuttuihin teoksiin. Lukija taas kokisi ylivoimaisen kryptiseksi kuvan, jonka viittauksia hän ei voisi mielessään jäljittää ja tulkita.
Kirje päättyi vielä sanoihin:
Ja miksi annatte taiteilijoidenne piiloutua nimimerkkien, kuten ”Ville Tietäväinen” taakse?
