Otso ja varpaansyöjät
Toinen kuvittamani lastenkirja ilmestyy kesäkuussa. Ölliäisiä, verenhimonen kissa sekä mummu. Lue jos uskallat!
Korttipeliä
Kaverit hokivat vuosia Veeralle: ”Perustakaa firma!” Minulle kaverit hokivat vuosia: ”Perustakaa firma!” Tänä kesänä saimmekin sitten Veeran kanssa loistavan ajatuksen: ”Hei! Perustetaan firma!”
Aiemmin museokauppojen sisäänostajana ja myymälänhoitajana toimiessaan Veera oli pannut merkille Helsinki-korttien kehnon tason. ”Tilaus! Markkinarako!” huusi tuore yrittäjä meissä.
Suunnittelija kuulee usein asiantuntevia näkemyksiä oman työnsä kaupallisesta potentiaalista. Lopullista totuutta grafiikan osuudesta esim. kirjan floppaamiseen ja menestykseen ei koskaan saa tietää: vaikuttavia tekijöitä on liikaa. Postikorttien tapauksessa tilanne on toinen: Ne myydään vain ja ainoastaan kuvan perusteella. Palaute on nopeaa, ehdotonta ja usein yllättävää.
Työnä korttien piirtäminen on jossain tilaustyön ja oman ilmaisun välissä. Olen itse oma tilaajani ja kehittelen itse (tai Veeran kanssa) teemat ja kuva-aiheet. Keskivertopostikortinkuluttajaa en piirtäessäni osaa kuvitella olalleni istumaan. Välillä yritän kuitenkin aivan tosissani miettiä, voiko hyasinttia hoitava Mustis olla jonkun muunkin mielestä huvittava.
Kehvola Design -joulukortit tulevat painosta tällä viikolla.
Irving tulee!
Rakastettu amerikkalaiskirjailija vierailee Helsingissä 17.–20.4. Tämän on tarkkaavainen kirjakaupan asiakas saattanutkin panna merkille.
Suunnittelin viime syksynä kannen John Irvingin uuteen romaaniin Minä olen monta. Onneksi en kannen parisenttisiä nenäukkoja piirrellessäni arvannut, että ne skaalataan lähes satakertaisiksi. Tai että kirjailija itse saapuu juhlistamaan pyhäkkönsä avajaisia. Ainakin näennäinen rentous oli siten helpompi saavuttaa.
John Irving Helsingissä:
Torstai 18.4. klo 17:00 Akateeminen Kirjakauppa
Perjantai 19.4. klo 10:00 Helsingin yliopisto, Porthania
Lauantai 20.4. klo 14:00 Suomalainen Kirjakauppa
Ps. Huhujen mukaan juhlakalun signeerauskäsi on pipi.
Isä vaihtaa vapaalle
Ensimmäinen kuvittamani lastenkirja Isä vaihtaa vapaalle (WSOY) ilmestyy toukokuussa. Jukka Laajarinteen kirjoittama isän ja tyttären on-the-road -tarina antoi mahdollisuuden piirtää hyvin vaihtelevia miljöitä; kirjassa piipahdetaan niin lentokentällä, tyhjässä varastohallissa kuin huoltoasemalla ja satamassakin. Välillä kaahaillaan kaduilla tai lennetään kaupungin kattojen yllä.
Rakennetun ympäristön lisäksi käsikirjoitus pakotti minut kuvaamaan myös Suurta Tuntematonta: maaseutua. Vaikkei realismi ole lajini, oli nyt tukeuduttava lähdeteokseen. Otavan värikasvio apunani piirtelin puita ja niitä pienempiä juttuja: kasveja.
181 vuotta saksalaisen kirjailijan ja yleisneron Johann Wolfgang von Goethen syntymästä -juhlakilpailu!
Jos laskin oikein, huomenna tulee kuluneeksi 181 vuotta saksalaisen kirjailijan ja yleisneron Johann Wolfgang von Goethen syntymästä. Merkkipäivän kunniaksi julistan kirjallisuusaiheisen kilpailun.
Piirsin oheiset kirjailijakuvat muutama vuosi sitten ilman tilausta. Ajattelin kai osallistua Strand-kirjakaupan kassikilpailuun tai jotain. En saata muistaa.
Tehtävä kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan: tunnista kirjailijat. Lähetä numeroitu kirjailijalista otsikolla 181 vuotta saksalaisen kirjailijan ja yleisneron Johann Wolfgang von Goethen syntymästä -juhlakilpailu! osoitteeseen timomanttari@gmail.com
Eniten (tai nopeimmin) ”kynäniekkoja” tunnistanut voittaa mahtavan kirjapalkinnon: Daniil Harmsin teoksen Ensiksikin ja toiseksi, jonka kannessa niinikään on piirtämäni kirjailijakuva. Siis postiosoite mukaan jos havittelet palkintoa.
Mopo mikä mopo
Suunnittelin hiljattain kannen John Irvingin esikoisteokseen Setting Free the Bears. Lukukappaleeni oli Random Housen alamerkin Black Swanin julkaisema.
Pokkarin kannessa huojui oudon painottomana moderni skootteri. Takakannesta luin tarinan sijoittuvan vuoteen 1967, mikä sai skootterin vaikuttamaan suorastaan futuristiselta. Tieteisfantastista tunnelmaa lisäsi entisestään kulkupelin mystinen valoaura.
Oliko Irving siis aloittanut tieteiskirjailijana? (Ei ollut.) Eikö maailman suurimman kustantamon palkkioilla kykene lukemaan sivua 15 pidemmälle? (Ilmeisesti ei.) Entä mistä vuoden 1983 Miss Suomi Nina Rekola oli kotoisin? (Nakkilasta, mutta se ei liity asiaan.)
Se oli vanha, hurjannäköinen moottoripyörä […] ”Se on britti” sanoi Siggy. ”Royal Enfield, muutaman vuodentakainen, ajalta jolloin pyöristä vielä näki miten ne toimivat. Seitsemänsataa kuutiota.”
Vapauttakaa karhut! ja muita uusia kansiani nyt näytillä sivuilla timomanttari.net
Puhdistus
Linjamiehet puhdistivat pöytiä pohjoismaisessa Best of News Design -kilpailussa.
Lasse Rantanen voitti kultaisen mitalin sekä Best of Show -palkinnon kuvituksellaan Kriisi vailla loppua (HS 18. 12. 2011).
Vesa Lehtimäki sai kunniamaininnan Suomen presidentit -muotokuvasarjallaan. (Artikkelisarja, Apu 2011)
Ville Tietäväinen sai kunniamaininnan Norjan terrori-iskun kuvituksesta (HS 31. 7. 2011).
Asiasta kertoo myös Helsingin Sanomat.
Linesmen won four prizes at Scandinavian News Design Competition.
Herranen aika!
Miljoonan kirjan mies täytti seitsemänkymmentä vuotta. Juhlistin merkkipäivää lukemalla tuhat sivua Paasilinnaa. Se tekee reilut kaksisataaviisikymmentätuhatta sanaa. Siitä syntyi neljä kansikuvaa, jotka vastaavat – kuten tunnettua – neljäätuhatta sanaa. Vielä jäi moni sana kuvatta.
Muutama muukin uusi kansi nyt nähtävillä täällä.
Mä tanssin hullun lailla
Maalattuja naisia! Serpentiiniä ja sihi-juomaa! Tekoverta ja kevytsavukkeita! Työelämäni on nykyään kovin seesteistä. Aika ajoin muistelenkin urani hurjia vuosia, joista ei totisesti vauhtia ja vaaratilanteita puuttunut.
Keväällä 2003 suunnittelin kantta Juli Zehin angstiseen huumeodysseiaan Kotkia ja enkeleitä. Sarjafilmeistä saamani käsityksen mukaan huumeilu saa veren turskimaan käyttäjän käkättimestä. Niinpä lorautin peiteväriä ystävättäreni sieraimeen ja kaivoin kamerani esiin.
Toimitin filmin kehitettäväksi ja suuntasin vapunviettoon, koska ajankohta oli siihen otollinen. Aamuyön tunteina hairahduin tanssilattialle. Väkevän kiepsahtelun seurauksena silmälasini putosivat parketille ja edelleen jalkineeni alle. Varaprillejä en omistanut. Valokuvaliikkeen pälyilevä henkilökunta yritti kurkkia vahvuuksilla varustettujen mustien lasieni taakse, kun kävin lunastamassa kuvani: rullallisen otoksia turpaanvedetystä nuoresta naisesta.
Suunnittelemani kannet ovat usein nerokkaita ”pirunnyrkkejä”, joissa ihan tosi moni juttu ei ole pelkkää sattumaa:
Tarinan McGuffin on numerosarja, joka on tatuoitu koiran korvaan. Kirjailijan sukunimen ja hauvan (1) yhdistelmää en juonipaljastuksen uhallakaan jättänyt käyttämättä. Tinkimätöntä.
Yhdistin mielessäni kyseisen kaltaisen ornamentiikan (2) germaaniseen kulttuuriin ja dekadenssiin. Ehkä se johtui kerrasto-tatuoidun HIM-solistin suosiosta sillä suunnalla. Sehr gut.
Kartan ja anatomiakuvituksen yhteensulautuma (3) edustaa kirjan on-the-road-ainesta ja sen seikkaperäisiä ruumiintoimintojen kuvauksia. Karttojen ja läpileikkausten teema jatkuu edelleen pyssyn rakennekuvassa (4) ja kansitypografian gridissä (5). Totaalista.
Repaleiset leikkeet (6) kuvaavat rappiota: Ihan tässä paperikin kärsii. Raisua.
Harmaat unelmat
”Jotta ymmärtäisi minne on menossa, on tiedettävä mistä on tulossa.” Tuo paikkaansa pitämätön anonyymilatteus mielessäni katsoin pahvinpalaa, jonka äitini oli kaivanut kaappiensa kätköistä.
Harmaat unelmat lienee varhaisin suunnittelemani kirjankansi. Kuvituksesta päätellen Afrikan savanneille sijoittunut teos on sittemmin kadonnut. Kirjan nykyään melko tuntematon kirjoittaja Fadfecebe Finleis kuului mahdollisesti samaan Finlaysonin sukuun, joka toimitti perheemme pyyhkeet 1970-luvulla.
Mutta enkö muka koskaan haaveillut Jaqcues Cousteaun työn jatkamisesta tai ryhtymisestä uudeksi Albert Järviseksi? Entä liittymisestä avaruusasema Alfan tai Korkeasaaren vesibussin miehistöön? Sinetöikö tuo lapsuuden toive kohtaloni muuttuen siten itsensä toteuttaneeksi ennustukseksi? Kirotut harmaat unelmat!
Pari syksyn uutuuskantta nähtävissä nyt portfoliossani.