Vapaa sana

March 24th, 2015 Ville

Rajoittunutta keskustelua satiirista ja sananvapaudesta

Helsingin yliopistolla järjestettiin 23.3. paneelikeskustelu otsikolla “Satirical expression and freedom of speech”. Odotin panelisteilta asiantuntevia ja tuoreita puheenvuoroja.
     Paneelissa istuneelle sosiaalipolitiikan emeritusprofessori J. P. Roosille sekä satiiri että sananvapaus tuntuivat olevan vieraita käsitteitä. Aluksi hän valisti, ettei Charlie Hebdon satiiri ole suomalaisessa kontekstissa ymmärrettävää. Sen jälkeen hän opasti yleisöä ja kanssapanelisteja siitä, mitä ei kannata tehdä, jottei turhaan ärsyttäisi mieleltään sairaampia kansalaisia. Itsesensuuri-ilosanomansa tukena hän käytti kulunutta vertausta siitä, ettei nuoren naisen kannata mennä humalassa ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.
     Vastuu väkivallanteoista siirtyy tällaisessa retoriikassa sananvapauttaan oikeutetusti käyttäville satiirikoille. Tämänkaltaisten puheenvuorojen mukaan meidän täytyy vain hyväksyä yhteiskunnassamme piilevät uhat ja kahlita elämämme lainalaisuuksiin, joita ei voi kyseenalaistaa.

Satiiria ei käytetä ensisijaisesti ärsyttämään mieleltään sairaita ääriaineksia, vaan herättämään suuri luku- ja ajattelukykyinen enemmistö tehokkaasti kärjistetyllä uudella näkökulmalla. Hyvä satiirikko kaivaa näkyville jo pinnan alaiset epäoikeudenmukaisuudet ja uhat. Satiiria tarvitaan, kun joku yrittää käyttää yhteiskunnallista tai uskonnollista asemaansa väärin ja alistaa muut valtaansa. Jos kyynisyys tai pelko estävät ilmaisun satiirin keinoin, pelottelija on jo voittanut.
     Sananvapautta on demokratioissa pidetty tärkeänä arvona. Sen rajat on jätetty pitkälti henkilökohtaisen harkinnan varaan, joskin useimmat vapautta kannattavat maat määrittävät esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen kielletyksi. Tiukempia rajoja vaativat ne, jotka eivät sananvapautta kannata.
     Satiiri on yhdellä kertaa sananvapauden osoitus ja sen väkivallaton puolustuskeino. Satiirilla taistellaan sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa sananvapaudesta voidaan keskustella ilman poliisivartiota ja jossa nuori nainen voi ilman pelkoa mennä alkoholia nauttineena ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.

Ville Tietäväinen, graafikko

Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 25.3.2015.
J. P. Roosin vastine 26.3.


Keskustelua samasta aiheesta Ylen aamu-tv:ssä Charlie Hebdo -iskun jälkeen (Tietäväinen, Tolvanen).

Ohessa Willemin omakuva työhuoneemme wc:n seinästä hetkeä ennen paneeliin osallistumista.

Näyttely / Exhibition Seattle

March 12th, 2015 Vesa

Osa vuosien varrella tekemistäni legovalokuvista on parhaillaan esillä Seattlessa Washingtonissa (USA) Bryan Ohno -galleriassa. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kun kuviani on vedostettu mutta ensimmäinen kerta kun ne ovat näin isoina ja laadukkaasti tehtyinä. Tein kaikki kuvat uudestaan alkuperäisistä raw-tiedostoista suoraan lopullisessa koossa. Tiedostot olivat tolkuttoman kokoisia mutta se kannatti, oli ilo nähdä omat työt viimeinkin sellaisina kuin olin ne joskus ajatellut.

Yksin en näyttelyä pitänyt, tapahtuman moottorina toimi seattlelainen Shelly Corbett yhdessä tukholmalaisen Boris Vanrillaerin kanssa. He pyysivät minua projektiin mukaan viime vuoden puolella ja uteliaana lähdin mukaan. Näyttelykokonaisuudesta tuli kolmen tekijän ansiosta hieno. Kokemus on ollut erittäin mielenkiintoinen ja positiivinen.

Näyttely avoinna 7.3.–11.4.

Some of the Lego photographs I've taken over the years are up in the Bryan Ohno Gallery in Seattle WA. This is not the first time my photographs have been exhibited but certainly the first time at this level and quality. I re-edited all images from the original RAW format files directly to the display size, the file sizes were ridiculous but it was worth it, I loved finally seeing my work as they are meant to be.

I was not alone in this, the powerhouse behind this is Shelly Corbett, a Seattle native, together with Boris Vanrillaer from Stockholm, Sweden. They asked me to join them for this and, curious as I am, I did. The exhibition turned out a fine selection of the work of three photographers. This has been the most interesting and uplifting experience.

The exhibition is open from March 7 to April 11.