Vapaa sana
Rajoittunutta keskustelua satiirista ja sananvapaudesta
Helsingin yliopistolla järjestettiin 23.3. paneelikeskustelu otsikolla “Satirical expression and freedom of speech”. Odotin panelisteilta asiantuntevia ja tuoreita puheenvuoroja.
Paneelissa istuneelle sosiaalipolitiikan emeritusprofessori J. P. Roosille sekä satiiri että sananvapaus tuntuivat olevan vieraita käsitteitä. Aluksi hän valisti, ettei Charlie Hebdon satiiri ole suomalaisessa kontekstissa ymmärrettävää. Sen jälkeen hän opasti yleisöä ja kanssapanelisteja siitä, mitä ei kannata tehdä, jottei turhaan ärsyttäisi mieleltään sairaampia kansalaisia. Itsesensuuri-ilosanomansa tukena hän käytti kulunutta vertausta siitä, ettei nuoren naisen kannata mennä humalassa ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.
Vastuu väkivallanteoista siirtyy tällaisessa retoriikassa sananvapauttaan oikeutetusti käyttäville satiirikoille. Tämänkaltaisten puheenvuorojen mukaan meidän täytyy vain hyväksyä yhteiskunnassamme piilevät uhat ja kahlita elämämme lainalaisuuksiin, joita ei voi kyseenalaistaa.
Satiiria ei käytetä ensisijaisesti ärsyttämään mieleltään sairaita ääriaineksia, vaan herättämään suuri luku- ja ajattelukykyinen enemmistö tehokkaasti kärjistetyllä uudella näkökulmalla. Hyvä satiirikko kaivaa näkyville jo pinnan alaiset epäoikeudenmukaisuudet ja uhat. Satiiria tarvitaan, kun joku yrittää käyttää yhteiskunnallista tai uskonnollista asemaansa väärin ja alistaa muut valtaansa. Jos kyynisyys tai pelko estävät ilmaisun satiirin keinoin, pelottelija on jo voittanut.
Sananvapautta on demokratioissa pidetty tärkeänä arvona. Sen rajat on jätetty pitkälti henkilökohtaisen harkinnan varaan, joskin useimmat vapautta kannattavat maat määrittävät esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen kielletyksi. Tiukempia rajoja vaativat ne, jotka eivät sananvapautta kannata.
Satiiri on yhdellä kertaa sananvapauden osoitus ja sen väkivallaton puolustuskeino. Satiirilla taistellaan sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa sananvapaudesta voidaan keskustella ilman poliisivartiota ja jossa nuori nainen voi ilman pelkoa mennä alkoholia nauttineena ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.
Ville Tietäväinen, graafikko
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 25.3.2015.
J. P. Roosin vastine 26.3.
Keskustelua samasta aiheesta Ylen aamu-tv:ssä Charlie Hebdo -iskun jälkeen (Tietäväinen, Tolvanen).
Ohessa Willemin omakuva työhuoneemme wc:n seinästä hetkeä ennen paneeliin osallistumista.