February 21st, 2018 Ville
Totuus on tarua ihmeellisempää, joten päätimme tehdä toimittaja-tietokirjailija Ville Hännisen kanssa tietokirjan!
Kertova kuva pohtii lehtikuvituksen merkitystä ja prosesseja. Pilvien päällä liitelevän teorian ja juhlapuheretoriikan sijaan kirja tarjoaa konkreettisia esimerkkejä. Kirjassa kerrotaan myös, miten visuaalinen journalismi syntyy, mitä kuvilla voi kertoa ja miten. Sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja inspiroida kuvankäytön mahdollisuuksilla. Esimerkkeinä ovat Ville Tietäväisen kuvitukset.
Kirja on tarkoitettu visuaalisten viestintäalojen ammattilaisille ja opiskelijoille, journalisteille sekä kaikille kertovasta kuvasta ja kuvien ideoista kiinnostuneille. Se julkaistaan 2018 syksyllä (SKS) ja siihen liittyy joulukuussa avattava Päivälehden museon näyttely keskustelutilaisuuksineen.
Tekijöistä:
VILLE TIETÄVÄINEN
on kuvittaja, graafinen suunnittelija ja sarjakuvantekijä. Hänen kuvituksiaan on julkaistu jo kolmatta vuosikymmentä. Hänet on palkittu mm. Grafian Vuoden Juniorina (2000), Suomen arvostelijain liiton Kritiikin Kannuksilla sarjakuvakirjastaan Linnut ja Meret (2004), Suomen Kulttuurirahaston palkinnolla (2011) ja Sarjakuva-Finlandialla (2012) sarjakuvakirjastaan Näkymättömät kädet sekä Tulenkantaja-palkinnolla yhdessä tyttärensä Aino Tietäväisen kanssa (2014) kuvakirjastaan Vain pahaa unta. Lehtikuvituksistaan hän on saanut lukuisia koti- ja ulkomaisia palkintoja.
VILLE HÄNNINEN
on kuviin erikoistunut toimittaja-tietokirjailija, joka on kirjoittanut erikoisaloistaan kymmeniin lehtiin ja tietokirjoihin. Tunnetuimpia omia teoksia: Kirjan kasvot – Sata vuotta suomalaisia kirjankansia (2017), Sarjatulta! – Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (2014, Jussi Karjalaisen kanssa), Päin näköä – 16 suomalaista sarjakuvataiteilijaa (2011, Harri Römpötin kanssa). Kirjan kasvot – Sata vuotta suomalaisia kirjankansia -teoksestaan (SKS, 2017) hänelle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen kirjallisuuspalkinto. Hän on Suomen kirjataiteen komitean puheenjohtaja.
June 23rd, 2017 Ville
Kirjallisuusjulkaisu Kiiltomadon pääkirjoitus 22.6.2017 kirjankannen suunnittelusta ja merkityksestä
Kuolemansynneistä vakavimpia on muodon ja sisällön yhteensopimattomuus.
April 13th, 2017 Ville
Ensimmäinen Punni-kirjallisuuspalkinto jaettiin Elina Hirvoselle ja Ville Tietäväiselle teoksesta Näkymätön (Lasten Keskus 2016). Palkinto annetaan rohkeasta avauksesta tekijöille, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaneet ja kuvittaneet lasten kuvakirjan.
Punni-kirjallisuuspalkinto jaetaan kotimaiselle lasten- tai nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kirsi Kunnaksen (s. 1924) Punni on kertomus erilaisuuden hyväksymisestä (Tiitiäisen tarinoita, WSOY 1957).
Lastenkirjainstituutin tiedote
August 24th, 2016 Ville
Ulkoministeriö etsii viestintäkonsultteja, jotka pystyvät lisäämään maan työntövoimatekijöitä ja ankeuttamaan Suomi-kuvaa darin, arabian ja somalinkielellä sekä emojeilla. Linjamies Tietäväinen osallistuu kilpailuun.
July 1st, 2016 Ville
Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön logo yhdistää viitteellisesti säätiön olemassaolon ja tarkoituksen kolme tärkeää pilaria: journalismin, siitä syntyvän tekijänoikeuden ja journalisteille tekijänoikeusperusteisesti ohjattavan apurahan.
Logon kirjainmuotojen pohjana toimii geometrinen leikkaus, joka on muotoilultaan yhtä kirjaimia ympäröivien, perinteistä toimittajantyötä kuvaavien kirjoituskonenäppäinreunusten kanssa. Nostalgiaa välttävä muotoilu on kuitenkin käsitteellisen ajatonta.
Toisena lähtökohtana logon muotoilulle on copyright-merkki ©, josta muokattua merkkiä käytetään taittoattribuuttina kaikessa Jokesin visuaalisessa viestinnässä. Ulommilla, taustasävyyn sulautuvilla renkailla laajennettu kuvio säteilee tekijänoikeuksien vaikutusta ympäristöönsä.
Ville Tietäväinen / identiteetit
May 17th, 2016 Ville
Kuvittajana koetan yleensä kiteyttää visuaalisen viestini mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon ja välttää tulkinnanvaraisuutta. Haasteena olikin yhdistää Pohjoismaisen kirjastoviikon vuoden 2016 tulevaisuus-teema ja sitä eri tavalla avaavien kirjojen näkökulmat eri ikäisiä lukijoita kiinnostavaksi kuvaksi.
Tulevaisuudesta ei itselleni tule mieleen perinteinen sci-fi-kuvasto vaan konkreettiset ilma- ja eliökehän muutokset, joita ihmisen toiminta synnyttää tai kiihdyttää. Lähtökohtana kuvan idealle olikin Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa kuvattu merenpinnan nousu.
Kyseessä on yhden kuvan sijasta oikeastaan kuvasarja, jossa tiimalasin yläpuoli kuvaa uhkaavaa nykyhetkeä ja alaosa toiveikasta tulevaisuutta. Julisteen korkuisen, aikaa ja sen syklisyyttä symboloivan tiimalasin yläosa on puolillaan vettä. Siinä sinnittelee jäävuori. Vesi tippuu alempaan osaan ja peittää jo sen pohjan. Mutta se ei hukuta kaikkea. Suurista kirjoista on rakentunut pinnalla pysyvä arkki. Yhteinen ja jaettu mielikuvitus, tieto, viisaus ja sivistys voi pelastaa tulevaisuuden.
The future is the main theme for this year’s Nordic Library Week. In the poster it is illustrated by the present threat of global warming and the future hope, that the common knowledge, wisdom and imagination could save us from the climate change we have been speeding up.
March 24th, 2016 Ville
Tänään valmistui viimeinen kuvitus Elina Hirvosen kirjoittamaan lastenkirjaan ”Näkymätön”.
Se kertoo vaikeasta asiasta: ulkopuoliseksi jättämisestä, joka on kiusaamisen yleisin muoto. Helppoa ei ollut myöskään miettiä, minkälainen kuvakerronta saisi päiväkoti-ikäisen ja koulun aloittavan kiinnostumaan eikä ahdistumaan realistisesta tarinasta. Kuvitus kertookin ulkoavaruuden päiväkodista…
Kirjan julkaisee syksyllä Lasten Keskus.
August 26th, 2015 Ville
Meren pimeimmistä syvänteistä nousi pintaan merihirviöitä, ja ne kumarsivat päänsä ylväiden puisten linnojen lipuessa ohitse. Ja tuulen pullistamien purjeiden ympärillä vitivalkoiset linnut, lokit, piirsivät taivaalle merkkejä alusten suurenmoisuuden kunniaksi.
Joka päivä Prinssi kulkee hiekan poikki meren rantaan ja haaveilee purjehtimisesta oikealla laivalla. Mutta aavikon asukkailla ei ole laivoja, eikä heidän maillaan kasva puuta. Vaan eräänä päivänä Prinssi saa tilaisuuden vaihtaa kruununsa kolmeen siemeneen, joiden sanotaan kasvaneen itsessään Maailmanpuussa.
Merenkulkija on Puiden tarinoita -kirjasarjan itsenäinen kolmas osa.
Kirjoittanut Iiro Küttner
Kuvitus ja ulkoasu: Ville Tietäväinen
Books North 2015
March 24th, 2015 Ville
Rajoittunutta keskustelua satiirista ja sananvapaudesta
Helsingin yliopistolla järjestettiin 23.3. paneelikeskustelu otsikolla “Satirical expression and freedom of speech”. Odotin panelisteilta asiantuntevia ja tuoreita puheenvuoroja.
Paneelissa istuneelle sosiaalipolitiikan emeritusprofessori J. P. Roosille sekä satiiri että sananvapaus tuntuivat olevan vieraita käsitteitä. Aluksi hän valisti, ettei Charlie Hebdon satiiri ole suomalaisessa kontekstissa ymmärrettävää. Sen jälkeen hän opasti yleisöä ja kanssapanelisteja siitä, mitä ei kannata tehdä, jottei turhaan ärsyttäisi mieleltään sairaampia kansalaisia. Itsesensuuri-ilosanomansa tukena hän käytti kulunutta vertausta siitä, ettei nuoren naisen kannata mennä humalassa ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.
Vastuu väkivallanteoista siirtyy tällaisessa retoriikassa sananvapauttaan oikeutetusti käyttäville satiirikoille. Tämänkaltaisten puheenvuorojen mukaan meidän täytyy vain hyväksyä yhteiskunnassamme piilevät uhat ja kahlita elämämme lainalaisuuksiin, joita ei voi kyseenalaistaa.
Satiiria ei käytetä ensisijaisesti ärsyttämään mieleltään sairaita ääriaineksia, vaan herättämään suuri luku- ja ajattelukykyinen enemmistö tehokkaasti kärjistetyllä uudella näkökulmalla. Hyvä satiirikko kaivaa näkyville jo pinnan alaiset epäoikeudenmukaisuudet ja uhat. Satiiria tarvitaan, kun joku yrittää käyttää yhteiskunnallista tai uskonnollista asemaansa väärin ja alistaa muut valtaansa. Jos kyynisyys tai pelko estävät ilmaisun satiirin keinoin, pelottelija on jo voittanut.
Sananvapautta on demokratioissa pidetty tärkeänä arvona. Sen rajat on jätetty pitkälti henkilökohtaisen harkinnan varaan, joskin useimmat vapautta kannattavat maat määrittävät esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen kielletyksi. Tiukempia rajoja vaativat ne, jotka eivät sananvapautta kannata.
Satiiri on yhdellä kertaa sananvapauden osoitus ja sen väkivallaton puolustuskeino. Satiirilla taistellaan sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa sananvapaudesta voidaan keskustella ilman poliisivartiota ja jossa nuori nainen voi ilman pelkoa mennä alkoholia nauttineena ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.
Ville Tietäväinen, graafikko
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 25.3.2015.
J. P. Roosin vastine 26.3.
Keskustelua samasta aiheesta Ylen aamu-tv:ssä Charlie Hebdo -iskun jälkeen (Tietäväinen, Tolvanen).
Ohessa Willemin omakuva työhuoneemme wc:n seinästä hetkeä ennen paneeliin osallistumista.
