Kannen avaus

June 23rd, 2017 Ville

Kirjallisuusjulkaisu Kiiltomadon pääkirjoitus 22.6.2017 kirjankannen suunnittelusta ja merkityksestä

Kuolemansynneistä vakavimpia on muodon ja sisällön yhteensopimattomuus.

Punni-lastenkirjallisuuspalkinto

April 13th, 2017 Ville

Ensimmäinen Punni-kirjallisuuspalkinto jaettiin Elina Hirvoselle ja Ville Tietäväiselle teoksesta Näkymätön (Lasten Keskus 2016). Palkinto annetaan rohkeasta avauksesta tekijöille, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaneet ja kuvittaneet lasten kuvakirjan.
     Punni-kirjallisuuspalkinto jaetaan kotimaiselle lasten- tai nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kirsi Kunnaksen (s. 1924) Punni on kertomus erilaisuuden hyväksymisestä (Tiitiäisen tarinoita, WSOY 1957). 

Lastenkirjainstituutin tiedote

Suomi-emoji

August 24th, 2016 Ville

Ulkoministeriö etsii viestintäkonsultteja, jotka pystyvät lisäämään maan työntövoimatekijöitä ja ankeuttamaan Suomi-kuvaa darin, arabian ja somalinkielellä sekä emojeilla. Linjamies Tietäväinen osallistuu kilpailuun.

Jokes:in graafinen identiteetti

July 1st, 2016 Ville

Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön logo yhdistää viitteellisesti säätiön olemassaolon ja tarkoituksen kolme tärkeää pilaria: journalismin, siitä syntyvän tekijänoikeuden ja journalisteille tekijänoikeusperusteisesti ohjattavan apurahan.
     Logon kirjainmuotojen pohjana toimii geometrinen leikkaus, joka on muotoilultaan yhtä kirjaimia ympäröivien, perinteistä toimittajantyötä kuvaavien kirjoituskonenäppäinreunusten kanssa. Nostalgiaa välttävä muotoilu on kuitenkin käsitteellisen ajatonta.
     Toisena lähtökohtana logon muotoilulle on copyright-merkki ©, josta muokattua merkkiä käytetään taittoattribuuttina kaikessa Jokesin visuaalisessa viestinnässä. Ulommilla, taustasävyyn sulautuvilla renkailla laajennettu kuvio säteilee tekijänoikeuksien vaikutusta ympäristöönsä.

Ville Tietäväinen / identiteetit

Kirjojen arkki / The Ark of Books

May 17th, 2016 Ville

Kuvittajana koetan yleensä kiteyttää visuaalisen viestini mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon ja välttää tulkinnanvaraisuutta. Haasteena olikin yhdistää Pohjoismaisen kirjastoviikon vuoden 2016 tulevaisuus-teema ja sitä eri tavalla avaavien kirjojen näkökulmat eri ikäisiä lukijoita kiinnostavaksi kuvaksi.
     Tulevaisuudesta ei itselleni tule mieleen perinteinen sci-fi-kuvasto vaan konkreettiset ilma- ja eliökehän muutokset, joita ihmisen toiminta synnyttää tai kiihdyttää. Lähtökohtana kuvan idealle olikin Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa kuvattu merenpinnan nousu.
     Kyseessä on yhden kuvan sijasta oikeastaan kuvasarja, jossa tiimalasin yläpuoli kuvaa uhkaavaa nykyhetkeä ja alaosa toiveikasta tulevaisuutta. Julisteen korkuisen, aikaa ja sen syklisyyttä symboloivan tiimalasin yläosa on puolillaan vettä. Siinä sinnittelee jäävuori. Vesi tippuu alempaan osaan ja peittää jo sen pohjan. Mutta se ei hukuta kaikkea. Suurista kirjoista on rakentunut pinnalla pysyvä arkki. Yhteinen ja jaettu mielikuvitus, tieto, viisaus ja sivistys voi pelastaa tulevaisuuden.

The future is the main theme for this year’s Nordic Library Week. In the poster it is illustrated by the present threat of global warming and the future hope, that the common knowledge, wisdom and imagination could save us from the climate change we have been speeding up.

Näkymätön

March 24th, 2016 Ville

Tänään valmistui viimeinen kuvitus Elina Hirvosen kirjoittamaan lastenkirjaan ”Näkymätön”

Se kertoo vaikeasta asiasta: ulkopuoliseksi jättämisestä, joka on kiusaamisen yleisin muoto. Helppoa ei ollut myöskään miettiä, minkälainen kuvakerronta saisi päiväkoti-ikäisen ja koulun aloittavan kiinnostumaan eikä ahdistumaan realistisesta tarinasta. Kuvitus kertookin ulkoavaruuden päiväkodista…

Kirjan julkaisee syksyllä Lasten Keskus.

Merkillinen sananvapaus

January 26th, 2016 Ville

Postista soitettiin. Minua pyydettiin varautumaan ennakoimattoman kokoiseen lietemyrskyyn yhdeksi Suomen satavuotisjuhla-arkiksi suunnittelemani Sananvapausteemaisen postimerkkiarkin suhteen.
     Jo kuukausia ennen merkkien julkaisua Länsiväylän toimittaja oli soittanut Postiin ihmetellen islamin ja häkkiin suljetun eläimen esiintuomista Suomen merkeissä. Nämä kaksi kuvaa sisältävää merkkiä hän oli lööppihakuisesti irrottanut kokonaisuudesta: 
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/358748-posti-hatkayttaa-postimerkkeihin-taysburka-ja-tarhakettu

Sananvapaus on viiteen pieneen kuvaan kiteytettynä melkoinen käsitteellinen haaste. Koska valtakunnalliset merkit eivät ole alusta omalle ajattelulleni tai agendalleni, esitän väitteiden sijaan keskustelunaiheita. Yhdessä merkissä näkyy aina kaksi puolta kustakin aiheesta (rikkaus/köyhyys, ydin-/uusiutuva energia, myyttinen kotimaa/maahanmuutto, korkea-/populaarikulttuuri, tuotantoeläinten häkkikasvatus/luonnollinen ympäristö. Merkit eivät siis ota kantaa, vaan kertovat suomalaisille tärkeistä keskustelu- ja väittelyaiheista ja arvoista.

Merkit ovat kirjoitukseen (sanomiseen, ajatuksiin) viittaavia typografisia, kaksijakoisia muotoja (huutomerkki, kysymysmerkki, lainausmerkki, kaksoispiste ja sulut).
     1. Tuloerot (lainausmerkki): vasemmassa väkäsessä hummeria, oikeassa näkkileipä ja silakka
     2. Kulttuuriarvot (sulut): vasemmassa sulkumerkissä graffitintekoa, oikeassa oopperalaulaja
     3. Eläinten oikeudet (kysymysmerkki): yläosassa vapaana juokseva kettu, pisteessä häkkiin suljettu
     4. Maahanmuutto (kaksoispiste): ylemmässä koivun runko, alemmassa koivun edessä seisova niqabiin pukeutunut hahmo
     5. Energiamuodot (huutomerkki): yläosassa tuulivoimala, pisteessä ydinenergiatunnus

Sananvapausmerkeistä jos mistä sopii keskustella, mutta toivottavasti jatkossa oikeassa kontekstissa ja suhteessa. Länsiväylän kommenttipalstan kirjoittaja käyttää sananvapauttaan näin: ”Miksi tuolla ketulla on kalterit kuvattu eteen, mutta burkanaisella ei? Ketunhan pitäisi saada elää vapaana, koska kuuluu Suomen luontoon!”

Merenkulkija / The Seafarer

August 26th, 2015 Ville

Meren pimeimmistä syvänteistä nousi pintaan merihirviöitä, ja ne kumarsivat päänsä ylväiden puisten linnojen lipuessa ohitse. Ja tuulen pullistamien purjeiden ympärillä vitivalkoiset linnut, lokit, piirsivät taivaalle merkkejä alusten suurenmoisuuden kunniaksi.

Joka päivä Prinssi kulkee hiekan poikki meren rantaan ja haaveilee purjehtimisesta oikealla laivalla. Mutta aavikon asukkailla ei ole laivoja, eikä heidän maillaan kasva puuta. Vaan eräänä päivänä Prinssi saa tilaisuuden vaihtaa kruununsa kolmeen siemeneen, joiden sanotaan kasvaneen itsessään Maailmanpuussa.

Merenkulkija on Puiden tarinoita -kirjasarjan itsenäinen kolmas osa.

Kirjoittanut Iiro Küttner
Kuvitus ja ulkoasu: Ville Tietäväinen

Books North 2015 

Vapaa sana

March 24th, 2015 Ville

Rajoittunutta keskustelua satiirista ja sananvapaudesta

Helsingin yliopistolla järjestettiin 23.3. paneelikeskustelu otsikolla “Satirical expression and freedom of speech”. Odotin panelisteilta asiantuntevia ja tuoreita puheenvuoroja.
     Paneelissa istuneelle sosiaalipolitiikan emeritusprofessori J. P. Roosille sekä satiiri että sananvapaus tuntuivat olevan vieraita käsitteitä. Aluksi hän valisti, ettei Charlie Hebdon satiiri ole suomalaisessa kontekstissa ymmärrettävää. Sen jälkeen hän opasti yleisöä ja kanssapanelisteja siitä, mitä ei kannata tehdä, jottei turhaan ärsyttäisi mieleltään sairaampia kansalaisia. Itsesensuuri-ilosanomansa tukena hän käytti kulunutta vertausta siitä, ettei nuoren naisen kannata mennä humalassa ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.
     Vastuu väkivallanteoista siirtyy tällaisessa retoriikassa sananvapauttaan oikeutetusti käyttäville satiirikoille. Tämänkaltaisten puheenvuorojen mukaan meidän täytyy vain hyväksyä yhteiskunnassamme piilevät uhat ja kahlita elämämme lainalaisuuksiin, joita ei voi kyseenalaistaa.

Satiiria ei käytetä ensisijaisesti ärsyttämään mieleltään sairaita ääriaineksia, vaan herättämään suuri luku- ja ajattelukykyinen enemmistö tehokkaasti kärjistetyllä uudella näkökulmalla. Hyvä satiirikko kaivaa näkyville jo pinnan alaiset epäoikeudenmukaisuudet ja uhat. Satiiria tarvitaan, kun joku yrittää käyttää yhteiskunnallista tai uskonnollista asemaansa väärin ja alistaa muut valtaansa. Jos kyynisyys tai pelko estävät ilmaisun satiirin keinoin, pelottelija on jo voittanut.
     Sananvapautta on demokratioissa pidetty tärkeänä arvona. Sen rajat on jätetty pitkälti henkilökohtaisen harkinnan varaan, joskin useimmat vapautta kannattavat maat määrittävät esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen kielletyksi. Tiukempia rajoja vaativat ne, jotka eivät sananvapautta kannata.
     Satiiri on yhdellä kertaa sananvapauden osoitus ja sen väkivallaton puolustuskeino. Satiirilla taistellaan sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa sananvapaudesta voidaan keskustella ilman poliisivartiota ja jossa nuori nainen voi ilman pelkoa mennä alkoholia nauttineena ja minihameessa pimeään Kaisaniemen puistoon.

Ville Tietäväinen, graafikko

Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 25.3.2015.
J. P. Roosin vastine 26.3.


Keskustelua samasta aiheesta Ylen aamu-tv:ssä Charlie Hebdo -iskun jälkeen (Tietäväinen, Tolvanen).

Ohessa Willemin omakuva työhuoneemme wc:n seinästä hetkeä ennen paneeliin osallistumista.

Leftover/Removals

September 8th, 2014 Ville

Maija Tammen teos Leftover/Removals käsittelee sairauden pelkoa ja kauneuden rajallisuutta. Kirjan on kustantanut saksalainen taidekirjakustantamo Kehrer Verlag. Kirja julkistetaan 12. 9. 2014 Helsingissä. 
     Leftover käsittelee sairauden pelkoa käsitteellisellä tasolla. Valokuvateosta varten Tammi keräsi ja kuvasi yli kolmesataa käytettyä sädehoitomaskia kolmesta eri yliopistollisesta sairaalasta. Kirjassa on 27 kuvan valikoima. Leftover-näyttely oli Valokuvagalleria Hippolytessä tammikuussa 2014. Teoskokonaisuus nähdään Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa syyskuussa ja GalleriZebrassa marraskuussa 2014.
     Palkittu Removals tutkii suomalaisten tavallisimpia sairauksia leikkaussalin kulmasta käsin. Teokset ovat kuvattu vain muutamia minuutteja leikkausten jälkeen kahdessa sairaalassa. Sarja poistaa sairauskuvasta potilaan jättäen katsojan kahdestaan sairauden kanssa, ja kysyy loppuuko ihmiskehon kauneus ihon pintaan. Kirjassa valokuvien ohessa kulkee kolmen kirurgin litteroitu keskustelu heidän reaktioistaan sarjan kuviin. 
     Letftover/Removals on kovakantinen tuplakirja, joka kokoaa molemmat sarjat lomittaisiksi tarinoiksi. Kirjan on suunnitellut Ville Tietäväinen.

Maija Tammi (s.1985) on suomalainen valokuvaaja ja taiteilija. Hänen valokuvansa ja veistoksensa käsittelevät pelon ja epänormaaliuden teemoja. Tammen teokset ovat ansioituneet ja olleet näyttelyissä kansainvälisesti. Vuonna 2011 hän voitti Fotofinlandia-palkinnon. Tällä hetkellä Tammi tekee taiteellista väitöskirjaa Aalto-yliopistossa Helsingissä. Tammi on 11-kollektiivin jäsen