May 16th, 2012 Ville
1997 Hong Kongissa kadunkulmat olivat sinisenä savusta, kun väki poltti leikkirahaa (alla takakannen kuva sarjakuvastani Linnut ja Meret) ja luksustuotteiden pahviversioita. Savun oli tarkoitus materialisoitua elämän ja kuoleman välitilaan, jossa vainajat voisivat lahjoa virkamieshenkiä ja viettää tulevaisuutensa vauraampina.
Kuvan rolexit ja konjakit eivät enää tyydytä henkiä, jotka haluavat tulla huijatuksi ajan hengen mukaisesti pahvisilla iPhone 4s:llä.
Paper money and cognac bottles aren’t enough for the dead relatives in modern China. Paper iPhones (has to be 4s) are now burned for the well-being of the deceased.
May 7th, 2012 Timo
Miljoonan kirjan mies täytti seitsemänkymmentä vuotta. Juhlistin merkkipäivää lukemalla tuhat sivua Paasilinnaa. Se tekee reilut kaksisataaviisikymmentätuhatta sanaa. Siitä syntyi neljä kansikuvaa, jotka vastaavat – kuten tunnettua – neljäätuhatta sanaa. Vielä jäi moni sana kuvatta.
Muutama muukin uusi kansi nyt nähtävillä täällä.
May 4th, 2012 Vesa
Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaettiin Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin yhteydessä perjantaina 4.5.2012.
Nelihenkinen valintalautakunta valitsi 68 ehdokkaan joukosta 10 finalistia, joihin näyttelijä Armi Toivanen tutustui. Finalistien joukosta Toivanen nosti vuoden 2012 Sarjakuva-Finlandia-palkinnon saajaksi Ville Tietäväisen sarjakuva-albumin Näkymättömät kädet.
Armi Toivasen perustelut valinnalleen:
”Supermies... suuremmassa kädessä... ei tarvitse pelätä!”
Tämä ohittamattoman tärkeä teos kouraisee ja koskettaa syvältä, jättäen lukijaansa pysyvän jäljen, kuten hyvä taide onnistuessaan tekee. Kerronta on tarkkaa ja sen rytmi täydellinen. Tämä tarina on todellinen ja sen ihmiskohtalot aitoja, mutta Tietäväinen ei asetu aiheensa yläpuolelle.
April 23rd, 2012 Ville
Delhin matkalaukkuun tuli vielä tilaa (kts. Hilemonsuuni), ja alitajuisesti etsiydyin sikhitemppelin myymälään. Hämärän liikkeen unenomaisuus vaihtui lähes yökerhomaiseksi, kun myyjä napsautti pahvisia dioraamoja päälle asiakasta varten. Yksi Guru Nanak Devin elämänkäänteitä esittelevistä kuvaelmista oli erityisen pysäyttävä. Siinä (pahvinen) mestari nosti ison (pahvisen) kiven, jonka seurauksena siniset, vettä markkeeraavat valot alkoivat heilimöidä ja särisevä mantra soida.
Vaikuttuneena aloin tinkiä paikallisen tavan mukaan, mutta myyjä valisti minua laulavalla nuotilla ja vino hymy naamallaan: ”Sir, this is a religious object, and not bargainable!”. Nolostuneena suostuin paikallisittain tolkuttomaan hintaan, ja kauppa-apulainen määrättiin paketoimaan pienoistemppelini matkaa varten.
Kotona avasin paketin, eikä minua oikeastaan yllättänyt, ettei laite ollut valitsemani. Mitä dramatiikassa menetin, tekniikassa voitin. Tässä on peräti kolme liikkuvaa osaa: gurun valkosipuliletti, vasemman kaverin luuttu ja palvelijan viuhka. Äänentoisto pätkii mantralaulun monotoniaa, ja volyymi on hankalasti säädettävissä, mutta sykkivien, kiertävien ja keskustasta säteittäisesti sinkoutuvien valojen väri- tempo- ja suuntayhdistelmien luuppi sen on sijaan lähes loputon!
2-vuotias tyttäreni istuutui ”intian telkkariksi” ristimänsä laitteen eteen. Katse lasittui ja pieni vartalo alkoi huojua laitteesta hyökyvän hypnoottisen poljennon tahtiin. Puolisoni vaati minua viemään ilmeisen palovaarallisen ja muutenkin hermoilleen käyvän kailottimen työhuoneelle.
Jo aiemmin minua oli kehotettu poistamaan ahtaasta kodistamme Tapiolan joulutorilta löytämäni aarre, sähkörakovalkea, jonka oranssit heikkovirtalamput loivat lämmintä ja harrasta tunnelmaa piiputtomaan esikaupunkikämppäämme.
Luova ja synkreettinen mieli yhdisti kahden kulttuurin muotoilutuotteet multimediatorniksi, joka näkö- ja kuuloaistimusten lisäksi on alkanut tuottaa palamispisteeseen kuumenevan pölyn myötä myös hajua. Työhuonekaverit ovat toistuvasti kehottaneet minua viemään laitteen kotiini.
A noisy and blinking Indian diorama topped with electrically lit log from Lappland create an inspiring and spiritual atmosphere in our studio – am I right boys?
April 17th, 2012 Ville
Timo Harakka kertoi Björn Wahlroosin kirjan arviossa (HS 17.4.) fantastiljonääri-kirjoittajan valikoivasta maailmankuvasta. Kenties juuri sen ansiosta Nalle on tavannut keräillä itseään käsitteleviä kuvituksia, sisällöstä välittämättä. Aamun artikkelia ryydittävän mairittelemattoman kuvituksen tehneen Lassen kannattaa pitää puhelin päällä.
Viereinen kuvitukseni julkaistiin muutama vuosi sitten Helsingin Sanomien uudenvuodenaaton lehdessä, jonka artikkeli käsitteli Suomen kahtiajakautumista. Wahlroosia jutussa ei mainittu, mutta pohtiessani tulitikkutytölle hedelmätäytteistä hanhipaistia nauttivaa vastakohtaa, Nallen ikoninen hahmo liihotti heti mieleen.
Julkaisupäivänä Hesarin taloustoimituksesta soitettiin ja kerrottiin lehden saaneen hämmentävän puheluparin. Jälkimmäisessä soitettiin Sampo-konsernin viestintäjohdosta ja vaadittiin julkista anteeksipyyntöä nokkamiehen hahmon epäasiallisesta käyttämisestä loukkaavassa yhteydessä. Taloustoimituksen esimies kertoi soittajalle, ettei hänen toivomustaan voida toteuttaa, koska Wahlroosin henkilökohtainen sihteeri oli jo aiemmin välittänyt Nallen toiveen saada ostaa kuvan originaali.
Mestarikarikatyristi David Levine katsoi epäonnistuneensa täydellisesti mikäli uhri mielistyi luonnekuvaansa. Nallen kohdalla kuvainhankinta ON osa luonnekuvaa.
Björn Wahlroos, the epitome of Nordic neoliberalist, is famous for coveting drawings of himself. Sampo Group’s communication management demanded a public apology from Helsingin Sanomat after the newspaper had published a caricature of Björn in an article about Finland’s economic division. Unfortunately HS couldn’t fulfill their wish, for Wahlroos’ personal secretary had already called to inform that the man himself wanted to buy the original art work.
April 15th, 2012 Lasse
Historian ensimmäinen vuoden merkittävimmälle yksittäiselle kuvitukselle suotava Kuvitustimantti-palkinto myönnettiin Kuvittajat ry:n puolesta Kuvita! – Helsinki Illustration Festival 2012 -tapahtumassa Ville Tietäväiselle kuvituksestaan Kohtalokas peliriippuvuus (HS).
The first ever award for the most significant single illustration of the year was given by The Association of Finnish Illustrators to Ville Tietäväinen for his work Fatal Gambling Addiction (Helsingin Sanomat -newspaper).
April 6th, 2012 Ville
Olin nähnyt jäniksiä ja joulupukkeja ym. hilpeitä hahmoja lumisateessa ravistettavien lasikupujen sisällä. Mikään näistä ei valmistanut minua kohtaamaan Delhissä hindutriptyykkiä, jossa leppoisa keskushahmo Ganesha vanhempiensa Shivan ja Parvatin sekä äidin toisen olomuodon Durgan (pitkä tarina) kanssa lillui kultaisen hilepyryn vankeina.
Seuranani ollut Maailman sarjakuvat ry:n ja World Comics Indian workshop-opettaja/oppilas (sikhityttö) koetti estellä minua ostamasta esinettä tietämättä, ettei mikään mahti maailmassa pidättele minua hankkimasta ensiluokkaista uskonnollista kitsiä.
Pakatessani huomasin muovikuoren vuotaneen matkalaukkuuni ja pyhittäneen vaatteeni sinisävyisellä nesteellä.
Alempi kuva esittää ravistuksen jälkeisiä jumalia kastautumassa gangesinkirkkaaseen veteen.
Divine design doesn’t always equal superior quality.
April 5th, 2012 Ville
OK-Opintokeskus tilasi minulta ja Katja Tukiaiselta vuonna 2005 puolen metrin korkuiset taideteosmunat näyttelyesineiksi Munakulttuuritapahtumaan. Luitte oikein.
Hyvää pääsiäistä! / Happy Easter!
April 5th, 2012 Ville
Aki Kaurismäen yhden miehen Suomi-brändi-työryhmä laittaa sanoilla koreasti The Guardianin haastattelussa. Jo Kuka kukin luulee olevansa -07 -kirjan kuvituksessa media oli kiinnostunut kaikesta mitä miehen suusta roiskui.
Despite Aki Kaurismäki, Finland came second in UN’s Happiness Report.
April 4th, 2012 Ville
Pakkausetikettikuvituksen tarkka asemointi viimeistelee tuotelupauksen. Pääsiäisenä isoisällekin toki suo pieniä paheita…
Grandfather gets kicks out of cookies…
